
| Kieli | Virallinen nimi | Käyttönimi |
| fi | Latvian tasavalta | Latvia |
| lv | Latvijas Republika | Latvija |
| sv | Republiken Lettland | Lettland |
| en | Republic of Latvia | Latvia |
| fr | La République de Lettonie | La Lettonie |
| de | Republik Lettland | Lettland |
| ru | Латвийская Республика | Латвия |
18.11.1918
18.marraskuuta
Kesäisin: Ei aikaeroa Suomeen. GMT+3
Talvisin: Ei aikaeroa Suomeen. GMT+2
64 589 km²
2 032 000 (heinäkuu 2012) (lähde: Latvian tilastovirasto)
Suomeksi: Riika
Omalla kielellä: Rīga
Diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen 29.8.1991
26.1.1921 de jure
Latvian tasavallan suurlähetystö Suomen tasavallassa
Armfeltintie 10, 00150 Helsinki
Puhelin: (09) 4764 7244,
fax: (09) 4764 7288
Sähköposti: embassy.finland@mfa.gov.lv
Latvia on parlamentaarinen demokratia. Valtioelinten valtasuhteet on määritelty vuoden 1922 perustuslaissa. Perustuslakia on uudistettu uuden itsenäisyyden jälkeen vuonna 1992, jolloin alkuperäiseen lakiin lisättiin kansalaisten perusoikeudet ja vapaudet. Vuonna 1998 viimeksi mainittu korvattiin uudella kappaleella VIII, jossa on määritelty kansalaisten perusoikeudet.
Presidentin valitsee Latvian satajäseninen parlamentti eli Saeima. Äänestys on salainen, ja yksinkertaisen enemmistön saanut ehdokas voittaa vaalit. Presidentiksi voidaan valita 40 vuotta täyttänyt Latvian kansalainen, mutta ei kaksoiskansalaista. Toimikausi on neljä vuotta, ja kausia voi olla peräkkäin enintään kaksi. Saeima voi päättää kahden kolmasosan enemmistöllä myös presidentin erottamisesta.
Presidentin tehtävistä keskeisimmät ovat Latvian edustaminen kansainvälisissä suhteissa, hallituksen muodostajan nimittäminen ja rajattu oikeus vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin. Presidentti toimii armeijan ylipäällikkönä ja voi julistaa sodan Saeiman päätöksestä. Hän käyttää armahdus- ja nimitysoikeutta. Presidentti voi myös hajottaa Saeiman, vaikka oikeus onkin hyvin rajoitettu. Saeiman hajottaminen tulee alistaa kansanäänestykseen ja mikäli presidentti häviää sen, hänen tulee erota.
Presidentillä on rajoitetut oikeudet vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin. Hän voi tehdä Saeimalle lakialoitteita ja Saeiman hyväksymä laki esitellään presidentin vahvistettavaksi. Presidentti voi pyytää lain uudelleenkäsittelyä, mutta mikäli Saeima esittää sen uudelleen muuttamattomana, ei presidentti voi estää lain voimaantuloa. Laki voidaan myös julistaa Saeimassa kiireelliseksi kahden kolmasosan enemmistöllä. Tällöin presidentin on hyväksyttävä laki nopeutetulla aikataululla eikä hän voi palauttaa sitä uuteen käsittelyyn.
Latvian tasavallan istuva presidentti on Andris Berzins. Hänet valittiin virkaan 2. kesäkuuta 2011 ja Berzinsistä tuli Latvian kahdeksas presidentti 8. heinäkuuta 2011. Seuraavat presidentinvaalit järjestetään kesäkuussa 2015.
Ennen valintaansa Berzins toimi kansanedustajana Vihreiden ja maanviljelijöiden puolueessa. Hän sai Saeiman presidentin vaaleissa ensimmäisellä kierroksella 50 ääntä vastaehdokkaansa, entisen presidentti Zatlersin 43 ääntä vastaan. Toisella kierroksella Berzins sai 53, eli yli puolet äänistä, ja hänet valittiin presidentiksi. Ennen kansanedustajan uraansa Berzins työskenteli pankinjohtajana ja Latvian kauppakamarin puheenjohtajana.
Latvian parlamentti eli Saeima on yksikamarinen kansanedustuslaitos, jossa on 100 jäsentä. Parlamentin toimikausi on neljä vuotta. Vaalitapa (Saint-Lagüe) on suora, yksinkertainen enemmistö ja preferenssi: äänestäjä antaa äänensä puoluelistalle, jolle puolue on asettanut ehdokkaat siihen järjestykseen, jossa puolue haluaisi ehdokkaiden tulevan valituksi. Äänestäjä voi antaa halutessaan "plussia" ja "miinuksia" kullekin listansa ehdokkaalle. Tämän järjestyksen mukaan määräytyvät kyseiseltä listalta läpi menevät ehdokkaat. Puolueiden asettama järjestys on siis vain viitteellinen eikä se ratkaise läpi menevien ehdokkaiden järjestystä. Eri puolueiden listat ja ryhmän saamat parlamenttipaikat järjestyvät toisiinsa nähden kaikkien annettujen äänten suhteessa. Äänikynnys on 5 prosenttia koko maan äänimäärästä.
Nykyinen Saeima valittiin ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa syyskuussa 2011. Presidentti Zatlers käytti toukokuun 2011 lopussa valtaoikeuttaan ja määräsi parlamentin hajotettavaksi. Heinäkuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä enemmistö kansasta kannatti parlamentin hajotusta.
Seuraavat säännönmukaiset parlamenttivaalit pidetään syksyllä 2014.
Puolueet ja edustajat:
Harmoniakeskus- Saskanas Centrs (HC) 31
Yhtenäisyys - Vienotība 20
Reformipuolue- Reformu partija (RP) 16
Kansallinen Liittouma- Nacionālā apvienība 14
Vihreät ja maanviljelijät - Zaļo un Zemnieku Savienība (ZZS) 13
Sitoutumattomat 6
Puolueista SC on pääasiassa venäjänkielinen ja sijoittuu poliittisesti vasemmalle. Muut puolueet ovat latviankielisiä ja sijoittuvat poliittisesti keskelle tai oikealle. Naisten osuus on 21 edustajaa sadasta.
Zatlersin Reformipuolueen nimestä jätettiin keväällä vaalien jälkeen Zatlersin nimi pois. Nimi on nyt Reformipuolue, RP.
Puhemiehistö:
Puhemies: Solvita Aboltina (Yhtenäisyys)
Varapuhemies: Inga Bite (RP)
Varapuhemies: Andrejs Klementjevs (Harmoniakeskus)
Sihteeri: Dzintars Rasnacs (Kansallinen Liittouma)
Varasihteeri: Janis Vucans (Vihreät ja maanviljelijät)
Valiokunnat:
1. ulkoasiainvaliokunta
2. budjetti- ja valtiovarainvaliokunta
3. lakiasiainvaliokunta
4. Eurooppa-asiain valiokunta
5. ihmisoikeus- ja yleisten asioiden valiokunta
6. opetus-, kulttuuri- ja tiedevaliokunta
7. puolustus-, sisäasiain- ja korruptiontorjuntavaliokunta
8. valtion- ja aluehallintovaliokunta
9. talous-, maatalous-, alue- ja ympäristöpoliittinen valiokunta
10. sosiaali- ja työllisyysvaliokunta
11. valtakirja- ja anomusvaliokunta
12. hallintovaliokunta
13. talous- ja kirjanpitovaliokunta
14. hallituksen tarkastusvaliokunta
15. kansallisen turvallisuuden valiokunta
16. kansalaisuuslain täytäntöönpanovaliokunta
Saeimassa toimii Latvia-Suomi yhteistyöryhmä. Sitä johtaa Arvils Aseradens (Yhtenäisyys). Suomi-ryhmään kuuluu yhteensä 22 jäsentä eri parlamenttiryhmistä/puolueista.
Pääministeri Valdis Dombrovskisin (Yhtenäisyys) kolmas hallitus nimitettiin tehtäväänsä 25. lokakuuta 2011. Dombrovskisin ensimmäinen hallitus korvasi keväällä 2009 kesken vaalikauden eronneen Ivars Godmanisin hallituksen, joka ehti toimia vain reilut puoli vuotta. Toukokuun lopussa 2011 presidentti Zatler käytti valtaoikeuttaan ja määräsi parlamentin hajotettavaksi, mitä myös enemmistö heinäkuun kansanäänestyksessä äänestäneistä kannatti. Tämän johdosta uudet vaalit käytiin 17. syyskuuta 2011 ja pitkien hallitusneuvotteluiden jälkeen muodostettiin Dombrovskisin kolmas hallitus.
Heikon enemmistöhallituksen muodostavat keskustaoikeistolainen Yhtenäisyys-puolue, edellisen presidentin Zatlersin perustama Zatlersin Reformipuolue (ZRP, myöhemmin RP), Kansallinen Liittouma sekä kuusi vaalien jälkeen ZRP:stä eronnutta kansanedustajaa.
Valdis Dombrovskis on 40-vuotias entinen Euroopan parlamentin jäsen, joka on aiemmin toiminut Latvian valtiovarainministerinä vuosina 2002–04. Dombrovskis on taustaltaan fyysikko.
pääministeri: Valdis Dombrovskis (Yhtenäisyys)
puolustusministeri: Artis Papriks (Yhtenäisyys)
ulkoministeri: Edgars Rinkevics (Sitoutumaton)
talousministeri: Daniel Pavluts (Sitoutumaton)
valtiovarainministeri: Andris Vilks (Yhtenäisyys)
sisäasiainministeri: Rihards Kozlovskis (RP)
opetus- ja tiedeministeri: Roberts Kilis (sitoutumaton)
kulttuuriministeri: Zanete Jaunzeme-Grende (Kansallinen Liittouma)
hyvinvointiministeri: Ilze Vinkele (Yhtenäisyys)
liikenneministeri: Aivis Ronis (Sitoutumaton)
oikeusministeri: Janis Bordans (Kansallinen Liittouma)
terveysministeri: Ingrida Circene (Yhtenäisyys)
ympäristöministeri: Edmunds Sprudzs (RP)
maatalousministeri: Laimdota Straujuma (Sitoutumaton)
Latvian sisäpolitiikka on uudelleen itsenäistymisen jälkeen ollut vakiintumatonta ja hallitukset usein lyhytikäisiä. Nyt vallassa oleva pääministeri Dombrovskisin hallitus on järjestyksessään 17. Latvian uudelleen itsenäistymisen jälkeen. Puolueiden jakaantuminen vasemmisto-oikeisto akselilla on noudattanut pitkälti etnistä jakautumista. Niin sanotut latvialaispuolueet ovat olleet keskustalais-oikeistolaisia puolueita kun taas niin sanotut venäläiset puolueet ovat vasemmistopuolueita.
Latvian sisäpolitiikan hallitsevin teema viimeisten vuosien aikana on ollut syvän talouskriisin hoito. Latvia nautti voimakkaasta talouskasvusta EU-jäsenyytensä alussa, mutta kasvun taustalla oli lähinnä nopeasti kasvanut kotimainen kulutus ja asuntokupla. Latvian talous lähti vuoden 2011 jälleen kasvu-uralle. Bruttokansantuote kasvoi vuonna 2011 6,6 prosenttia ja vuodelle 2012 ennakoidaan liki 4 prosentin kasvua. Talouden elpymisestä huolimatta hallituksen on jatkettava säästölinjaa vielä ainakin vuoden 2012 ajan.
Parlamentin valtasuhteet muuttuivat syyskuussa 2011 käydyissä ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa. Uudessa parlamentissa on nyt viisi puoluetta. Uutena puolueena parlamenttiin nousi kesällä muodostettu entisen presidentti Zatlersin puolue ZRP (Zatlers Reform Party). Keskustaoikeistolainen Yhtenäisyys menetti paikkojaan pääasiassa ZRP:lle, joka menestyi vaaleissa saavuttaen toiseksi suurimman puolueen paikan. Kolmentoista paikan tappiostaan huolimatta Yhtenäisyys-puolue on mukana hallituksessa ja hallinnoi sekä pääministerin että puhemiehen tehtäviä. Venäjänkielinen Harmoniakeskus sai suurimman paikkamäärän parlamenttiin, mutta jatkaa oppositiossa. Etnisiä ääripäitä edustavat puolueet nostivat kannatustaan, mikä lisäsi venäjän kielen asemasta käytävää keskustelua.
Latviassa järjestettiin kansanäänestys venäjän kielen asemasta 18. helmikuuta 2012. Kansanäänestyksen tulos oli odotettu: venäjästä ei tullut Latvian toista virallista kieltä, eikä EU-kieltä. Kaikkiaan yli 74 prosenttia äänestäneistä vastusti aloitetta. Kansalaiset äänestivät aktiivisesti ja äänestysprosentti oli 71, mikä on Latvian toisen itsenäisyyden ajan toiseksi korkein luku.
Latvialle myönnetyn kansainvälisen tukipaketin mukainen vakausohjelma päättyi 22. joulukuuta 2011. Vielä vuoden 2012 budjetti sisältää vakausohjelman edellyttämät säästötoimet. Vakausohjelman tavoitteena on ollut Latvian talouden perusteiden kuntoon saattamisen ohella maan eurokelpoisuuden saavuttaminen. Latvian hallitus on sitoutunut Maastrichtin kriteerien täyttämiseen ja tavoitteena on EMU-jäsenyys 2014.
Latvia on saavuttanut uudelleenitsenäistymisen jälkeisen siirtymäkauden tärkeimmät ulkopoliittiset tavoitteensa: jäsenyydet Natossa ja Euroopan unionissa. Jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa aloitettiin vuonna 1998 ja kansanäänestys jäsenyydestä järjestettiin 14. syyskuuta 2003. Jäsenyyttä kannatti 67 prosenttia äänestäneistä. Latvia liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Naton liittymispöytäkirja allekirjoitettiin 26. maaliskuuta 2003 Brysselissä. Naton täysjäsen Latviasta tuli 29. maaliskuuta 2004.
Euroopan unionissa Latvian jäsenyyden alkutaipaleen keskeinen tavoite oli liittyminen Schengen-alueeseen. Tämä toteutui joulukuussa 2007.
Latvian turvallisuuspolitiikan lähtökohta on jäsenyys Natossa. Latvia korostaa transatlanttisuutta ja pitää Yhdysvaltoja tärkeimpänä liittolaisena. Latvia on osallistunut aktiivisesti kriisinhallintaoperaatioihin muun muassa Irakissa ja Afganistanissa. Latvia haluaa kehittää myös EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Naton ja transatlanttisuuden puitteissa.
Suhteet Venäjään ovat olleet vaikeat koko uudelleenitsenäistymisen ajan. Vierailuvaihto maiden johdon välillä oli pitkään vähäistä ja Venäjä piti esillä muun muassa Latvian venäläisvähemmistön asemaa. Suhteet ovat kuitenkin tiivistyneet viime vuosina ja maiden välinen rajasopimus solmittiin joulukuussa 2007. Latvia arvosteli Venäjän toimia Georgiassa elokuussa 2008, mutta kahdenvälisissä suhteissa dialogia ja yhteistyötä on jatkettu esimerkiksi hallitusten välisessä sekakomissiossa. Venäjästä on kehittynyt tärkeä kauppakumppani Latvialle.
Baltian maat muodostavat Latvialle tärkeimmän viiteryhmän. Baltian maiden väliset yhteistyörakenteet ovat tiiviit. Lisäksi Pohjoismaat muodostavat referenssiryhmän, johon Latvia mielellään samaistuu. Pohjoismaista Latvialla on historiallisista syistä johtuen läheisimmät suhteet Ruotsiin. Latvia oli 1600- ja 1700-luvuilla osa Ruotsin valtakuntaa ja ajanjaksoa muistellaan edelleen "hyvinä Ruotsin aikoina".
IVY-alue – erityisesti Etelä-Kaukasia, Moldova ja Ukraina – on prioriteettisuunta Latvian ulkopolitiikassa. Latvia on halunnut profiloitua alueen asiantuntijana muun muassa EU:ssa ja Natossa ja se haluaa jakaa alueen maille omaa muutoskokemustaan. Latvian kehitysyhteistyön prioriteettimaita ovatkin tällä hetkellä Georgia ja Moldova. Latvia korostaa EU:n Itäisen Kumppanuuden merkitystä EU:n ulkosuhdepolitiikassa.
Latvia on ottanut aktiivisesti osaa naapuruussuhteiden parantamiseen Itämeren alueella myös alueellisten järjestöjen kautta. Latvia onkin mukana Itämeren alueellisissa yhteistyörakenteissa kuten Itämeren maiden neuvostossa (CBSS), Pohjoisessa ulottuvuudessa ja Itämeren suojelukomissiossa (HELCOM). EU-tasolla Latvia korostaa tulevan EU:n Itämeri-strategian merkitystä. Latvia osallistuu aktiivisesti Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyörakenteisiin ja se arvostaa tässä viitekehyksessä käytävää dialogia.
Yhdistyneet kansakunnat 17. syyskuuta 1991
YK:n järjestöt ja ohjelmat
Kansainväliset rahoituslaitokset
Alueelliset kehityspankit
Muut järjestöt
EU - Euroopan unioni 1. toukokuuta 2004
Lähde: Latvian ulkoministeriö
Latvia siirtyi ammattiarmeijaan 1. tammikuuta 2007. Asevoimiin kuuluvat maavoimat, ilmavoimat ja laivasto, joiden miesvahvuus on yhteensä noin 5 000. Lisäksi Latvialla on vapaaehtoisista koostuva kansalliskaarti, jonka miesvahvuus on noin 11 000.
Puolustusbudjetin osuus vuonna 2011 oli 1,2 prosenttia kaikista valtion menoista. Talouskriisin vuoksi puolustusministeriön ja asevoimien budjetteja leikattiin voimakkaasti. Latvian parlamentti hyväksyi keväällä 2012 yksimielisesti uuden puolustusstrategian. Sen myötä Latvian puolustusmenot kohoaisivat Naton suosittelemaan 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä.
Latvian ja muiden Baltian maiden ilmavalvonnasta vastaa Nato. Ilmavalvonta hoidetaan Liettuan Siauliaissa sijaitsevalta lentokentältä käsin, johon Naton jäsenmaat lähettävät rotaatiopohjalta lentokoneitaan hoitamaan ilmavalvontaa.
Latvialla on Viron ja Liettuan kanssa yhteinen BALTBAT-jalkaväkipataljoona ja BALTRON-laivue, jotka osallistuvat rauhanturvaoperaatioihin. Baltian maiden yhteinen puolustuskorkeakoulu BALTDEFCOL sijaitsee Tartossa.
Latvia käytti vuonna 2008 kehitysapuun 0,07 prosenttia bruttokansantuotteestaan, eli noin 10,84 miljoonaa latia. Talouskriisin takia kehitysyhteistyövaroihin on sittemmin tehty merkittäviä leikkauksia ja kahdenvälinen kehitysyhteistyö on käytännössä jäädytetty. Vuonna 2012 kehitysyhteistyötä pyritään varovasti kasvattamaan.
EU-jäsenyyden käynnistysvaihe on ohi. EU-jäsenyyskokemuksen karttuminen on heijastunut lisääntyvänä aktiivisuutena unionin politiikkojen muodostamisessa.
EU-jäsenyytensä alkuvuosien tärkeimmiksi tavoitteiksi Latvia asetti liittymisen Schengen-alueeseen ensimmäisessä aallossa sekä euron käyttöönoton vuonna 2008. Schengen-jäsenyys toteutui suunnitellusti maarajoilla joulukuussa 2007 ja lentokentillä maaliskuussa 2008. Euron käyttöönoton osalta hallituksen on täytynyt luopua kunnianhimoisesta tavoitteistaan, ja hallituksen tavoitteena nyt on EMU-jäsenyys 2014.
Latvia lukeutuu EU-tukien nettosaajien joukkoon. Vuosina 2007-2013 Latvian saamien EU-tukien kokonaismäärä kasvaa 5,7 miljardiin euroon. Summa jakaantuu maataloustukeen (noin 1,2 miljardia euroa), koheesiorahaston tukeen (noin 1,5 miljardia euroa), rakennerahastojen tukeen (noin 2,9 miljardia euroa) sekä alueellisen yhteistyön tukeen (noin 0,1 miljardia euroa).
Baltia on energian osalta saareke. Latvia korostaakin tarpeellisuutta rakentaa sähkönsiirtoyhteyksiä Baltian maista Pohjoismaihin ja Puolaan. EU-tason toimet ovat Latvian mielestä tässä suhteessa tärkeitä. EU-tasolla Latvia korostaa yhteisen ulkopolitiikan lisäksi voimakkaasti yhteisen energiaulkosuhdepolitiikan merkitystä.
Mielipidetutkimusten mukaan EU:n kannatus kansalaisten keskuudessa on unionin alhaisin. Keväällä 2011 tehdyn kartoituksen mukaan 67 prosenttia latvialaisista ei kokenut olevansa EU-kansalaisia. Syksyn 2010 eurobarometrissa vain 25 prosenttia latvialaisista piti maansa EU-jäsenyyttä hyvänä asiana ja 50 prosenttia latvialaisista arvioi, että Latvia ei ole hyötynyt EU-jäsenyydestään.
Suomi on monessa suhteessa ollut Latvialle oivallinen ja oikeanmittainen viitemaa EU:ssa. Lisäksi EU:n agendalla on lukuisia asioita, joissa Suomi ja Latvia kohtaavat samankaltaisia haasteita (muun muassa puutullit, rekkajonot ja energiakysymykset).
Latvia sai EU-toimielimistä Euroopan sähköisen viestinnän viranomaisten yhteistyöelimen BEREC:n, jonka toimisto avattiin Riiassa 14. lokakuuta 2011.
Talouskriisi iski Latviaan erityisen voimakkaasti. Bruttokansantuote supistui vuoden 2009 aikana 18 prosenttia. Voimakkaiden elvytystoimien johdosta Latvian talous nousi jälleen kasvu-uralle vuoden 2010 jälkipuoliskolla ja vuonna 2011 kasvu ylitti ennusteet. Huolimatta kansainvälisen talouden tilanteesta Latvian talous kasvoi 5,5 prosenttia. Vuonna 2012 kasvun ennustetaan olevan noin 4 prosenttia.
| 2010 | 2010 | 2011 |
BKT (miljoonaa latia) | 13083 | 12736 | 14161 |
BKT muutos (%) | -18,0 | -0,3 | 5.5 |
Inflaatio (keskiarvo, %) | 3,5 | 2,5 | 4,4 |
Teollisuustuotannon muutos (%) | -18,2 | 13,9 | 8,9 |
Lähde: Latvian tilastovirasto
Kansantalouden rakenne 2011 (prosenttiosuus BKT:sta):
Lähde: Latvian talousministeriö
Latvian teollisuuden pohja on matalan jalostusasteen teollisuudessa, eli ruuan- ja puunjalostuksessa sekä tekstiileissä. Latvian kilpailukyky tulee olemaan jatkossa koetuksella, koska se ei voi enää kilpailla halvalla työvoimalla työvoimakustannusten noustua. Latviasta on virrannut paljon työvoimaa ulkomaille EU-jäsenyyden jälkeen. Vuonna 2011 tehty väestölaskenta osoitti ulkomaille muuttaneen väestön määräksi jopa 230 000.
Ennen talouskriisiä maassa oli jopa työvoimapulaa, mutta kriisin iskiessä työttömyys lisääntyi huomattavasti. Kesällä 2012 työttömänä on noin 15 prosenttia työvoimasta.
Latviasta ei ole tullut kansainvälisesti merkittäviä yrityksiä ja brändejä. Suurimpia yrityksiä ovat vanerivalmistaja Latvijas Finieris, IT-alan ELKO group, lääkealan Grindeks, valtion lentoyhtiö Air Baltic, energia-alan valtionyhtiö Latvenergo, metallialan Liepajas Metalurgs, suklaavalmistaja Laima ja eko-kosmetiikkayhtiö Madara.
Useat Latvian suuret yritykset ovat ulkomaisessa omistuksessa. Suurimmat pankit Swedbank, SEB, Nordea ja Danske Bank ovat pohjoismaalaisessa omistuksessa. Vähittäiskauppaa hallitsevat ruotsalaisen Ican omistama Rimi ja liettualainen Maxima. Panimoteollisuuden kaksi suurinta Aldaris (Carlsberg) ja Cesu (Olvi) ovat myös ulkomaisessa omistuksessa.
Polttoainekaupan johtavia nimiä ovat norjalainen Statoil, suomalainen Neste ja venäläinen Lukoil.
Latvian ulkomaankauppa on ollut merkittävästi alijäämäistä. Sekä vienti että tuonti olivat EU-jäsenyyden alkuvuosina vahvassa kasvussa. Talouskriisin myötä ulkomaankauppa on kuitenkin kääntynyt laskuun ja ulkomaankaupan alijäämä supistunut merkittävästi.
Latvian ulkomaankaupan kehitys (miljoonaa latia):
| 2008 | 2009 | 2010 | 2011 |
Vienti | 4 428 | 3 134 | 3 517 | 4 661 |
Tuonti | 7 527 | 3 284 | 3 680 | 6 121 |
Kauppatase | -3 099 | -150 | -163 | -1 460 |
Lähde: Latvian tilastokeskus
Tärkeimmät vientituotteet 2010
Puutuotteet 19%
Tärkeimmät tuontituotteet 2010
Lähde: Latvian investointitoimisto LIIA
Tärkeimmät vientimaat 2010
Tärkeimmät tuontimaat 2010
1. Liettua 17%
2. Saksa 12%
3. Venäjä 10%
4. Puola 8%
5. Viro 7%
6. Suomi 5%
7. Ruotsi 4%
8. Alankomaat 4%
9. Valko-Venäjä 3%
10. Italia 3%
muut 27%
Lähde: Latvian tilastovirasto
Latvian pankin mukaan Latviaan oli tehty vuoden 2010 loppuun mennessä suoria ulkomaisia investointeja 9,37 miljardin euron edestä. Latviasta oli puolestaan tehty investointeja ulkomaille 686 miljoonan euron verran. Eniten investointeja ovat tehneet Viro, Ruotsi, Tanska, Saksa ja Suomi.
Ulkomaalaisten kiinnostus investoida Latviaan on vuonna 2012 nousussa, mutta kuitenkin Latvian investointitoimiston mukaan uusien investointiprojektien toteutus on laskussa. Pohjoismaiden ja eurooppalaisten yritysten kiinnostus investoida Latviaan näyttäisi olevan tilastojen mukaan vähenemässä. Ulkomaalaisia investointeja houkuttelee Latviaan halpa työvoima ja matala kustannustaso.
Latvian väkiluku on virallisesti 2,07 miljoonaa (maaliskuu 2011). Kevään 2011 aikana suoritettiin väestönlaskenta, jonka tulosten mukaan väkiluku on vähentynyt noin kahdellasadalla tuhannella. Väestölaskennan lopulliset tulokset varmistuivat vuoden 2011 lopulla.
Väestönkehitys vuonna 2010
Kansalaisuudet (prosenteissa, 2011)
Etniset ryhmät (prosenteissa, 2011)
Suurimmat kaupungit ja väkiluvut (2011)
Latviassa on yhteensä 77 kaupunkia, joista 21:ssa on yli 10 000 asukasta.
Lähde: Latvian tilastovirasto
Latviassa asui vuoden 2012 tammikuussa 290 660 ei-kansalaista. Kansalaisuuslaki tuli voimaan helmikuussa 1995. Tämän jälkeen joulukuun 2011 loppuun mennessä on jätetty 137 055 kansalaistamishakemusta, joilla on haettu kansalaisuutta 150 296 hengelle. Kansalaisuus on myönnetty 137 673 henkilölle.
Kansalaistettujen joukossa on 14 046 alaikäistä lasta, jotka ovat saaneet kansalaisuuden yhdessä vanhempiensa kanssa. Hakijoista 66 prosenttia on ollut venäläisiä, 10 prosenttia valkovenäläisiä, 9 prosenttia ukrainalaisia sekä 4 prosenttia liettualaisia ja virolaisia. Kansalaisuushakemusten määrä on hidastunut merkittävästi ja vuosittain hakemuksia jätetään enää noin 3 000-4 000. Kansalaistamisviraston arvioiden mukaan suurin osa ei-kansalaisista ei tule hakemaan kansalaisuutta.
Kansalaisuuslain mukaan Latvian kansalaisia ovat
Oikeusministeriön alaisuudessa toimiva kansalaistamisvirasto (Naturalization Board) vastaa kansalaisuushakemusten käsittelystä ja kansalaisuuden myöntöprosessin käytännön järjestelyistä.
Lähde: Kansalaistamisvirasto
Latvia ottaa vastaan hyvin vähän pakolaisia. YK:n pakolaisjärjestön mukaan Latviassa asuu ainoastaan 68 pakolaista. Turvapaikanhakijoiden määrä on ollut hyvin vähäinen. Suurin osa turvapaikanhakijoista on perinteisesti tullut entisen Neuvostoliiton maista. Vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla turvapaikkaa Latviasta on hakenut 170 henkilöä. Hakijoiden määrä on kasvanut kolminkertaiseksi edellisiin vuosiin verrattuna. Nyt hakijoita on ollut paljon Kongosta ja Georgiasta.
Latviassa ei ole valtionkirkkoa. Uudelleen itsenäistyneessä Latviassa tuli voimaan uskonnonvapaus. Noin 40 prosenttia väestöstä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.
Ennen neuvostoaikaa enemmistö latvialaisista oli luterilaisia (58 prosenttia), ja lisäksi maassa oli merkittävä katolilainen väestö (23 prosenttia). Ortodokseja oli yhdeksän prosenttia ja juutalaisia viisi prosenttia. Nykyään suuria uskontokuntia on kolme: luterilaiset, roomalaiskatoliset ja ortodoksit. Luterilaisia on eniten maan länsi- ja keskiosissa, kun katolilaisia on enemmän itäosissa. Venäjänkielinen väestö on pääosin ortodokseja. Lisäksi maassa on pienempiä määriä vanhoillisortodokseja, baptisteja, adventisteja, metodisteja, Jehovan todistajia ja juutalaisia.
Seurakunnat ovat saaneet takaisin Neuvostoliiton aikana takavarikoitua omaisuuttaan. Kirkkoja restauroidaan ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudet on taattu laissa.
Suurimmat uskontokunnat ovat evankelis-luterilainen, roomalaiskatolinen ja ortodoksinen.
Maan virallinen kieli on latvia ja vain liivin kielellä on vähemmistökielen asema. Käytännössä Latvia on kaksikielinen maa. Lähes jokainen vanhempi latvialainen osaa latvian lisäksi venäjää ja suuri osa venäläisistä, erityisesti nuorempi sukupolvi, osaa myös latvian kieltä. Latviaa puhuu äidinkielenään 59 prosenttia ja venäjää 35 prosenttia väestöstä. Latviassa puhutaan vähäisemmässä määrin myös puolaa, liettuaa, valkovenäjää ja ukrainaa. Puhutuimmat vieraat kielet ovat venäjän ohella englanti ja saksa.
Latvian kielen asema on suojeltu erittäin tiukalla kielilailla. Kaikki viralliset asiakirjat ovat ainoastaan latviaksi, eikä valtion virastoissa voi asioida muilla kielillä. Vaikka venäjän puhujia on esimerkiksi Riiassa enemmistö, ei venäjänkieliseen tekstiin juuri kaupungilla törmää.
Latviassa järjestettiin kansanäänestys venäjän kielen asemasta 18. helmikuuta 2012. Lähes 71 prosenttia äänestäneistä oli sitä mieltä, ettei venäjän kieltä tule nostaa latvian kielen rinnalle toiseksi viralliseksi kieleksi.
Latvian oikeusjärjestelmä perustuu riippumattomiin tuomioistuimiin, joihin tuomarit nimitetään maan parlamentin Saeiman toimesta. Oikeuslaitos on kolmiportainen. Ensimmäisen asteen tuomioistuimena toimivat paikalliset tuomioistuimet (district) ja valitustuomioistuimena alueelliset tuomioistuimet (regional). Korkein oikeus toimii ylimpänä oikeusasteena rikos- ja siviiliasioissa.
Latvian perustuslaissa säädetään myös perustuslakituomioistuimesta, jonka tehtävänä on mm. arvioida lainsäädännön perustuslain mukaisuutta.
Latvia on Transparency Internationalin vuoden 2011 korruptioindeksissä sijalla 61 pistein 4,2.
Latviassa esiintyvä korruptio on monitasoista. Huolta on herättänyt erityisesti ylätason poliittinen korruptio. Tästä esimerkkinä toimii Ventspilsin pormestariin ja pitkäaikaisen hallituspuolue Maanviljelijöiden ja vihreiden liiton taustavaikuttajaan Aivars Lembergsiin kohdistuva esitutkinta liittyen lahjusten antoon, rahanpesuun ja virka-aseman väärinkäyttöön.
Alatason korruptio nousi laajaan kansalliseen keskusteluun, kun aiemmin lääkärinä toiminut Latvian presidentti Valdis Zatlers myönsi virkaanastumisensa jälkeen ottaneensa vastaan Latviassa tavallisia lisäpalkkioita potilailtaan. Vuonna 2008 suoritetussa tutkimuksessa 13,5 prosenttia latvialaisista kertoi maksaneensa erilaisia epävirallisia maksuja asioidessaan viranomaisten kanssa.
Korruption vastaista taistelua varten perustettiin 1. toukokuuta 2002 Korruption vastainen virasto (KNAB), joka toimii pääministerin alaisuudessa. Virasto onnistui perustamisensa jälkeen kohottamaan merkittävästi profiiliaan ja se saavutti roolin merkittävänä toimijana korruption vastaisessa taistelussa. Viraston toiminta on ollut kiistanalaista koko sen olemassaolon ajan.
KNAB:n edellisen johtajan Aleksander Loskutovsin aikana KNAB:lla oli keskeinen rooli suurien ja monimutkaisten korruptiotapausten tutkinnassa sekä puolueiden vaalirahoituksen valvonnassa. Entinen pääministeri Godmanis kuitenkin erotti Loskutovsin, ja hänen tilalleen nimitettiin Normunds Vilnitis, joka hoiti tehtävää. KNAB aloitti keväällä 2011 suuroperaation Latvian kolmea oligarkkia, Aivars Lembergsiä, Ainars Skeleä ja Andris Slesersiä vastaan. Kun parlamentti kieltäytyi kumoamasta tutkinnan kohteena olevan kansanedustaja Slesersin syytesuojaa, määräsi presidentti Zatlers kansanäänestyksen parlamentin hajottamisesta. Vähän tämän jälkeen Vilnitis erotettiin virastaan systemaattisten väärinkäytösten takia. Marraskuussa 2011 KNAB:n johtoon nimitettiin Jaroslavs Strelcenoks.
Vuonna 2008 hyväksytyssä strategiassa viraston painopistealueita ovat
Latviassa on perinteisesti ollut korkeatasoinen koululaitos jo 1800-luvun lopulta lähtien. Nykyisin lähtökohtana on, että luonnonvaroiltaan köyhälle maalle nimenomaan koulutettu väestö ja sen tietotaidon kehittäminen ovat tärkeitä. Neuvostoaikana koulutus oli osa liittovaltion keskitettyä järjestelmää. Järjestelmä painotti luonnontieteitä ja insinööritieteitä. Humanistiset aineet ja oikeustieteet olivat vahvasti politisoituja. Systemaattinen koululaitoksen uudistamistyö käynnistyi 1993.
Opetukseen ja koulukiinteistöjen korjaamiseen suunnattavien varojen puute ja opettajien alhainen palkkataso ovat isoja ongelmia nyky-Latviassa.
Latviassa on yhdeksän vuoden oppivelvollisuus, joka koskee kaikkia seitsemän vuotta täyttäneitä. Koululaitoksen rakenne on seuraava: peruskoulua käydään yhdeksän vuotta (luokat 1–9) ja lukiota kolme vuotta (luokat 10–12). Peruskoulun ala-astetta käydään neljä vuotta (luokat 1–4) ja yläastetta viisi vuotta (luokat 5–9).
Ammattikoulujen tutkinnot jakaantuvat kahteen ryhmään. Ensimmäinen tutkinto on kaksivuotinen ammattikoulujen perustutkinto, joka on tarkoitettu peruskoulunsa päättäneille 15-vuotiaille nuorille työelämään perehdyttämiseksi. Ammattikoulujen ylempi tutkinto on nelivuotinen ja antaa lukiota vastaavan pätevyyden hakeutua myös korkeakoulutukseen.
Vuoden 2009 PISA-tutkimuksessa Latvialaiset peruskoululaiset sijoittuivat alle OECD-maiden keskitason jokaisessa kolmessa kategoriassa (tiede, matematiikka ja lukeminen).
Käytännössä 1990-luvun puolivälissä Latviassa oli kaksi täysin erillistä koulujärjestelmää: latvialainen ja venäläinen. Jotta kaikilla nuorilla olisi tasavertainen mahdollisuus koulun jälkeiseen jatko-opiskeluun ja työelämään, päätettiin latviankielistä opetusta lisätä asteittain vähemmistökielisissä kouluissa. Vuonna 1998 hyväksytyn opetuslain mukaan kaksikielinen opetus oli otettava käyttöön kaikissa vähemmistökielisissä peruskouluissa kouluvuonna 2002/2003. Syksyllä 2004 käynnistyi uudistuksen toinen vaihe vähemmistökielisissä lukioissa. Nykyään opetuksesta vähintään 60 prosenttia tulee antaa latvian kielellä ja enintään 40 prosenttia vähemmistökielellä.
Lukuvuonna 2008-2009 opetuskielenä 724 koulussa oli latvia, 132 koulussa venäjä (kaksikielinen venäjä-latvia opetusohjelma), 81 koulussa oli sekä venäjän- että latviankielisiä luokkia, 148 koulussa opetusta annettiin erikseen latviankielisissä luokissa ja venäjänkielisissä luokissa. Näiden lisäksi oli vielä viisi puolankielistä sekä yksi ukrainankielinen ja yksi valkovenäjänkielinen koulu. Lisäksi on viron- ja liettuankielinen koulu, joissa joitakin oppiaineita opetetaan vähemmistökielellä. Kahdessa koulussa voi opiskella romanikieltä valinnaisena aineena.
Oppilaista 73,05 prosenttia (172 579) sai opetuksen latvian kielellä, noin 26 prosenttia (62 511) venäjän kielellä ja 0,6 prosenttia (1 133) muilla vähemmistökielillä.
Korkeakouluja latviassa on noin 60, joista useimmat sijaitsevat Riiassa. Latvian Yliopisto on niistä merkittävin. Riiassa sijaitsee myös Stockholm School of Economicsin sivupiste. Yliopistokaupunkeja ovat Riian lisäksi Liepaja ja Daugavpils. Lisäksi Jelgavassa sijaitsee maatalousyliopisto. Suurin osa korkeakouluista on maksullisia. Valtion takaama opintolaina-järjestelmä lakkautettiin talouskriisin iskiessä vuonna 2008, mutta sitä suunnitellaan otettavaksi uudelleen käyttöön vuonna 2013.
Lähteet: Latvian ulkoministeriö: Minority Education in Latvia (2010), Latvian opetusministeriö, www.pisa.oecd.org
Työttömyys on kasvanut merkittävästi talouskriisin takia. Vuoden 2012 helmikuussa virallinen hallituksen ilmoittama Latvian työttömyysprosentti oli 11,8. Tilaston luotettavuutta vähentää se, että viralliseen tilastoon työttömiksi lasketaan ainoastaan työttömyyskorvausta saavat. Työttömyyskorvausta maksetaan vain ensimmäiseltä yhdeksältä kuukaudelta työttömäksi joutumisen jälkeen. Latvian tilastokeskuksen työmarkkinatutkimuksen mukaan työttömyys vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä oli 14,6 prosenttia aktiivisesta työväestöstä. Eurostatin mukaan työttömiä samana ajanjaksona oli yli 15 prosenttia.
Vuonna 2011 keskibruttopalkka Latviassa oli 464 latia (noin 650 euroa) ja minimipalkka 200 latia (noin 280 euroa) kuukaudessa.
Vuonna 2011 Keskimääräinen vanhuuseläke oli 178 latia (250 euroa) kuukaudessa. Latvian eläkeläiset ovat EU-alueen köyhimpien joukossa.
Lähde: Latvian tilastovirasto
Etnisten vähemmistöryhmien välillä ei tapahdu merkittävää syrjintää, mutta väestöryhmät elävätkin varsin erillään. Latvia täyttää EU:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuskriteerit. Kuten kaikkien EU:n jäsenyyttä hakevien maiden osalta, myös Baltian maiden kohdalta tarkasteltiin yhtenä liittymiskriteerinä ihmisoikeuksien toteutumista ja silloin tehtiin arvio, että Viro, Latvia ja Liettua täyttävät myös näiltä osin liittymiskriteerit. Euroopan neuvoston ECRI (European Committee against Racism) ja ihmisoikeusvaltuutettu ovat kiinnittäneet huomiota positiiviseen kehitykseen lainsäädännön ja integraation suhteen Latviassa. Venäjä on aika ajoin arvostellut ei-kansalaisten suurta lukumäärää (yli 290 000) ja heidän äänioikeudettomuuttaan.
Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ei ole yhtä suvaitsevaa kuin Suomessa. Vuosittain järjestettävä Baltic Pride -paraatia on vastustettu laajalti ja poliisi on joutunut pitämään tilaisuuden aidattuna vastamielenosoittajilta. Vuoden 2009 tapahtumassa vastamielenosoittajia oli paikalla runsaasti enemmän kuin itse Vermane-puistossa järjestetyn tapahtumaan osallistuneita. Aikaisempina vuosina Pride-kulkueen päälle on heitelty muun muassa ilotulitteita ja ulosteita. Baltic Pride järjestettiin kesäkuussa 2012 Riiassa ja tilaisuus sujui rauhallisesti. Kaupunki valmistautui runsaslukuisella poliisivartioinnilla mahdollisia vastaiskuja varten, mutta niitä ei tapahtunut.
Latvian nykymuotoisen tiedotusvälinekentän historia on nuori. Vapaa media on alkanut kehittyä vasta uudelleenitsenäistymisen jälkeen vuonna 1991. Leimallisin piirre on, että tiedotusvälinekenttä on jakautunut selkeästi kahtia, latviankieliseen ja venäjänkieliseen informaatiopiiriin.
Maassa ilmestyy hyvin runsaasti sekä sanoma- että aikakauslehtiä kummallakin valtakielellä. Markkinat ovat Latvian kokoisessa maassa rajalliset, ja niiden kahtiajako ja pirstoutuminen aiheuttavat tiettyjä ongelmia. Päivittäisiä sanomalehtiä ilmestyy yhteensä noin 40. Useimmilla lehdillä on hyvin pieni levikki, ja jakelualue on suppea. Talouskriisin takia sanomalehtien levikki pienentyi huomattavasti.
Latviankielinen pääsanomalehti Diena ilmestyy maanantaista perjantaihin. Sitä on julkaistu vuodesta 1990. Painos on noin 31 000. Latvijas Avīze ilmestyy myös maanantaista perjantaihin, ja sitä on julkaistu vuodesta 1988. Painos on noin 24 850. Latvijas Avīze on profiloitunut maaseudun lehdeksi, ja LA:lla on useita maakuntatoimituksia ympäri maata. Kolmas merkittävä latviankielinen sanomalehti on Neatkarīga Rīta Avīze, jonka painos on 24 000. Latvian merkittävin viikkolehti IR ilmestyy kerran viikossa. IR:in levikki on noin 17 000.
Venäjänkielisistä lehdistä tärkeimmät ovat Telegraf, Vesti Segodnja ja Chas. Telegraf ilmestyy kaksi kertaa viikossa ja pyrkii erottautumaan iltapäivälehtimäisistä kilpakumppaneistaan laatulehtenä. Telegrafin painos on noin 8 450. Vesti Segodnja ilmestyy maanantaista sunnuntaihin ja Chas maanantaista perjantaihin. Vesti Segodnjan painos noin 24 000 ja Chasin painos on noin 8 850.
Englanninkielistä lukijakuntaa palvelee kerran viikossa ilmestyvä riippumaton The Baltic Times. Uutistoimistoilla Baltic News Service (www.bns.lv) ja LETA (www.leta.lv) on myös englanninkieliset nettisivut.
Laki radio- ja televisiotoiminnasta velvoittaa sähköiset viestimet tuottamaan ohjelmat pääasiallisesti latvian kielellä. Valtiollisista TV-kanavista ja radioasemista toisen on tuotettava ohjelmat pelkästään latviaksi ja toinen voi lähettää venäjän- tai muunkielistä ohjelmaa enintään 20 prosenttia koko ohjelmatuotannosta. Yksityiset asemat voivat esittää Latvian radio- ja TV- neuvostolle (Broadcasting Council) oman ehdotuksensa ohjelmatarjonnasta ja ohjelmakielistä.
Latvian televisiomarkkinoita dominoi kaksi julkista TV-kanavaa (LTV 1 ja LTV 2) ja kaksi kaupallista kanavaa LNT ja TV 3. Näiden lisäksi maassa näkyy venäläisiä kanavia. Latviassa on kaksi valtiollista radiokanavaa ja useita kaupallisia.
Matkapuhelinten määrän kasvu on tarkoittanut lankapuhelinten määrän romahtamista. Vuoden 2007 lopussa lankapuhelinliittymiä oli 644 000 ja kännykkäliittymiä 2,2 miljoonaa kappaletta.
Internetin käyttö lisääntyy Latviassa jatkuvasti. Vuonna 2011 66,2 prosenttia latvialaisista käytti säännöllisesti Internetiä. Maan suosituin internetportaali on delfi.lv ja sen venäjänkielinen versio. rus.delfi.lv. Lisäksi suosittuja ovat www.apollo.lv, www.tvnet.lv ja www.117.lv.
Suomen ja Latvian kahdenväliset suhteet ovat läheiset. Latvian EU-jäsenyys yhdistettynä maantieteelliseen läheisyyteen on lisännyt maiden välistä kanssakäymistä kaikilla tasoilla ja elämän osa-alueilla. Latvia mieltää Suomen monessa suhteessa referenssimaaksi. Suomen saavutuksia niin politiikassa, taloudessa ja teknologiassakin arvostetaan Latviassa korkealle.
Suomen ja Latvian välinen kauppavaihto oli vilkasta ennen finanssikriisiä. Kauppavaihto vuonna 2008 oli noin 632 miljoonaa euroa. Vuoden 2009 aikana talouskriisi leikkasi voimakkaasti maiden välistä kauppavaihtoa, joka supistui noin 47 prosenttia. Kokoluokaltaan Suomen kauppa Latvian kanssa on perinteisesti ollut huomattavasti pienempää kuin Viron kanssa, mutta jonkin verran suurempaa kuin Liettuan kanssa.
Kauppa on ollut jatkuvasti Suomelle merkittävästi ylijäämäistä, mutta talouskriisi on leikannut enemmän Suomen vientiä Latviaan ja kauppatase on tasapainottunut tätä kautta. Tuonnin arvo Latviasta väheni vuonna 2009 36 prosenttia, kun Suomen viennin arvo Latviaan samana aikana supistui 53 prosenttia. Alkuvuonna 2011 Latvian osuus Suomen tuonnista oli 0,4 prosenttia ja viennistä 0,7 prosenttia. Suomen vientiä hallitsevat erilaiset koneet ja laitteet (erityisesti moottoriajoneuvot sekä puhelin-, radio-, tv- ynnä muut sellaiset laitteet) sekä paperi, pahvi ja niistä valmistettavat tuotteet. Latviasta tuodaan Suomeen ennen kaikkea puuta ja puujalosteita.
Finpron mukaan Latviaan on 2011 rekisteröity noin 330 suomalaisyritystä, joista suuri osa on etabloitunut ensin Viroon ja siirtynyt sittemmin sieltä Latviaan ja edelleen Liettuaan. Suomalaisten yritysten määrä ei enää viime aikoina ole ollut kasvussa. Toisaalta suomalaisyritykset eivät ole siirtäneet toimintojaan pois Latviasta kriisin takia.
Latvian keskuspankin mukaan Suomesta Latviaan tehtyjen suorien investointien määrä vuoden 2010 lopussa oli noin 383 miljoonaa euroa. Suomi on ulkomaisten sijoittajien keskuudessa sijalla 7.
Mittavia investointeja ovat tehneet muun muassa:
Maiden maantieteellisestä läheisyydestä ja historiallisista yhteyksistä johtuen Suomen ja Latvian väliset kulttuurisuhteet ovat tiiviit. Yhdistäviä tekijöitä on kulttuurin saralla useita:
Historiallisesti merkittävän kulttuurisiteen muodostavat liiviläiset, jotka ovat läntisin itämerensuomalainen kansa. Viime vuosisadan alkupuolella liiviläisiä oli vielä parituhatta, nykyään liivinkieltä äidinkielenään puhuu enää vain muutama. Liiviläisten liitossa on noin 360 jäsentä, jotka ovat kansallisuudeltaan liiviläisiä, latvialaisia ja venäläisiä. Liiviläisten liiton ohella toimii Liiviläisten kulttuurikeskus ja Liiviläisten säätiö. Joka vuosi, elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, liiviläiset kokoontuvat viettämään kesäjuhlaansa Latvian länsirannikolle, Mazirbeen. Tapahtuma houkuttelee paikalle runsaasti myös suomalaisia liiviläisen sukukansan ystäviä.
Toinen merkittävä yhdistävä tekijä ovat jääkärit. Suomalaisia vapaaehtoisia, joista oli muodostettu Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona N:o 27, koulutettiin Saksan itärintamalla nykyisen Latvian alueella vuosina 1916–1918. Elokuun lopusta 1916 saman vuoden joulukuulle suomalaiset jääkärit olivat rintamavastuussa Riianlahteen ulottuvalla itärintaman pohjoisimmalla lohkolla. Latvian uudelleenitsenäistymisen jälkeen on ollut mahdollista elvyttää jääkärihistoriikin Latviaa koskeva osuus. Jääkärien Perinneyhdistyksen edustajat ovat etsineet haudat, muistomerkit, taistelupaikat ja muut jääkärikohteet ja kunnostaneet niitä. Vuonna 1997 Liepajan (Libaun) Pyhän kolminaisuuden kirkkoon sijoitettiin siellä 13. joulukuuta 1918 vannotusta jääkärivalasta kertova muistotaulu.
Monet latvialaiset yhdistävät Janis Rozentālsin (1866–1916), yhden Latvian merkittävimmistä taidemaalareista, läheisesti Suomeen. Rozentāls vietti runsaasti aikaa Suomessa, olihan hänen vaimonsa kuuluisa suomalainen laulajatar Elli Forssell. Rozentāls-Forssell-perheen koti Riiassa toimi aikanaan eräänlaisena suomalaisen kulttuurin tukikohtana. Nykyisin koti on muutettu Janis Rozentālsin ja kirjailija Rudolfs Blaumanisin museoksi (Alberta- ja Strēlnieku- katujen kulmassa). Vuonna 1990 Suomessa perustettu Latvian ystävyysseura on nimetty Janis Rozentālsin mukaan Rozentāls-seuraksi (www.rozentals-seura.fi).
Suomea ja Latviaa yhdistää myös suomalaisen elokuvan melodraaman mestari Teuvo Tulio (synt. Theodor Antonius Tugai 1912–2000), jonka sukujuuret johtavat Latviaan. Tulion äiti oli kotoisin pienestä Skerpeniekin kylästä läheltä itä-latvialaista Rezeknen kaupunkia, missä myös Tugai asui 10-vuotiaaksi asti. Äidin avioiduttua suomalaisen miehen kanssa myös Tugai muutti Suomeen ja loi myöhemmin merkittävän uran suomalaisena elokuvaohjaajana.
Kulttuurivaihto Suomen ja Latvian välillä on nykyään tiivistä. Ylivoimaisesti suurin osa Suomen kulttuuriviennistä kohdistuu pääkaupunkiin Riikaan. Suomesta Latviaan suuntautuu runsaasti eri taidealojen edustajien vierailuja: kuoro-, teatteri- sekä klassisen musiikin edustajien vierailuja ja yhä enemmän tuodaan myös kaupallista nuorisokulttuuria Riikaan. Suurlähetystö pyrkii tukemaan ja täydentämään Latvian suomalaista kulttuuritarjontaa omalla kulttuuri- ja tiedotustoiminnallaan. Kysyntä on suurta erityisesti musiikin, teatterin, elokuvan ja kuvataiteen sekä erityisesti nykytaiteen ja nuorisokulttuurin aloilla.
Suomalaista kirjallisuutta käännetään latviaksi ilahduttavan runsaasti. Ongelmana Latviassa on luonnollisesti kirjojen suhteellisen pieni kysyntä. Viimeisimmät käännökset ovat mm. Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani, Jukka Rislakin Tapaus Latvia, Kira Poutasen Ihana Meri, Petri Tammisen Miehen Ikävä jne. Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan uusi käännös latviaksi on valmistumassa 2009 syksyllä.
Suomen kieli ja kulttuuri herättävät kiinnostusta Latviassa, mistä esimerkkinä on suomen kielen opetus Riian pohjoismaisessa lukiossa sekä Latvian yliopistossa. Latvian yliopistossa suomea opettaa suomalainen lehtori. Noin 70 lukiolaista opiskelee vuosittain suomea vieraana kielenä ja noin 10-15 opiskelijaa valmistuu vuosittain yliopiston 4-vuotisesta suomalais-ugrilaisesta ohjelmasta.
Latviassa asuu Latvian Kansalaisuus- ja maahanmuuttoviraston mukaan vuoden 2009 257 suomalaista.
Riian ystävyyskaupunki suomessa on Pori. Lisäksi monilla muilla latvialaisilla ja suomalaisilla kaupungeilla on ollut yhteistyötä keskenään.
| Tehty | Sopimus | SopS |
| 05.03.1992 | Sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojelusta | 4-5/1993 |
| 26.11.1992 | Kansainvälistä tieliikennettä koskeva sopimus | 32/1994 |
| 23.03.1993 | Sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi 03.07.2003 Keskinäiset sopimukset tietojenvaihtoa koskevan 26 artiklan soveltamisesta tietojenvaihdon kehittämisestä ja samanaikaisesti suoritettavista verotarkastuksista | 91-92/1993 56/2003 |
| 29.11.1993 | Lentoliikennesopimus | 97/1994 |
| 14.04.1994 | Sopimus keskinäisestä avunannosta tulliasioissa | 61-62/1995 |
| 06.06.1994 | Kalastussopimus | 62/1994 |
| 27.06.1996 | Sopimus yhteistyöstä rikosten torjunnassa | 8/1997 |
| 10.09.1996 | Sopimus yhteistyöstä kulttuurin, opetuksen ja tieteen alalla | 83/1996 |
| 02.12.1996 | Sopimus laittomasti maahan saapuneiden ja maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamisesta ja siihen liittyvä pöytäkirja | 16/1997 |
| 28.07.1997 | Sopimus viisumivapaudesta 29.04.2002 Muutossopimus | 77/1997 81/2002 |
| 11.05.1999 | Sopimus sosiaaliturvasta | 34-35/2000 |
17.08.2007 Sopimus turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta 33-34/
2008
Vuonna 2009 Latviassa vierailivat UMI Stubb 4.2.2009 ja valtiovarainministeri Katainen 2.11.2009. Latvian pääministeri Dombrovskis puolestaan vieraili Helsingissä 9.10.2009. Presidentti Zatlers osallistui Baltic Sea Action Summittiin Helsingissä 9.-10.2.2010. Latvian ulkoministeri Riekstins vieraili Suomessa 17.2.2010.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen teki valtiovierailun Latviaan 7.-8.6.2010. Ulkoministeri Alexander Stubb osallistui NB8-ulkoministerikokoukseen 26.–27.8.2010 Riiassa. Pääministerit Kiviniemi ja Dombrovskis tapasivat Riiassa 26.9.2010 Kiviniemen yksityisen vierailun yhteydessä.
Vuonna 2011 Suomessa ovat vierailleet ulkoministeri Girts Valdis Kristovskis 20.1. sekä liikenneministeri Uldis Augulis 3.3.2011. Puolustusministeri Artis Pabriks vieraili Suomessa ulkoministeri Tuomiojan kutsusta 8.8.2011. Latviassa ovat vierailleet Suomen pääministeri Jyrki Katainen 16.9.2011 ja Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja 20.12.2011.
Vuonna 2012 Suomessa vieraili latvialaisministereistä Ulkoministeri Edgars Rinkēvičs 19.1., pääministeri Dombrovskis (Saariselällä) 23.-25.3. ja ympäristöministeri Sprudzs 2.-3.4. Presidentti Andris Berzins teki työvierailun Suomeen 23.7.2012 tavaten tasavallan presidentti Sauli Niinistön Kultarannassa.
Lisää liite
Latvia julistautui itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918. Suomi tunnusti Latvian 23. syyskuuta 1919, mutta muiden länsivaltojen tapaan vain de facto -muodossa. Vuonna 1921 tilanne Neuvosto-Venäjällä kuitenkin vakiintui siihen pisteeseen, että Suomi saattoi tunnustaa Latvian myös de jure.
Latvian väliaikaisesta edustuksesta Suomessa päätettiin vuoden 1919 alkupuolella, ja vielä saman vuoden aikana se muutettiin täysivaltaiseksi lähetystöksi. Vuonna 1920 Suomen edustajaksi Riikaan lähetettiin valtuutettu Reino Sylvander (myöhemmin Silvanto). Vuodesta 1921 lähtien Tallinnan suurlähettiläs oli sivuakkreditoitu Latviaan aina vuoteen 1926 asti, jolloin Riikaan perustettiin täysivaltainen lähetystö. Käytännössä Sylvander oli toiminut koko ajan Riiassa ja hänet myös nimitettiin ensimmäiseksi lähettilääksi. Sylvander jätti valtuuskirjeensa presidentti Čakstelle 4. helmikuuta 1926. Vuonna 1926 maiden presidentit tekivät vastavuoroiset valtiovierailut, jotka otettiin vastaan hyvässä hengessä molemmin puolin. Tähän mennessä Suomen ja Baltian maiden kesken 1920-luvun alussa viritelty reunavaltiopolitiikka oli tullut tiensä päähän.
Vuoteen 1934 mennessä kaikki Baltian maat olivat luisuneet diktatuureiksi, Latvia Karlis Ulmaniksen johdolla. Nämä diktatuurit edustivat sentimentaalista ja idealistista talonpoikaispatriotismia, jolloin muutokset ulkopolitiikkaan olivat vähäisiä.
Molotov–Ribbentrop-sopimuksen (23. elokuuta1939) salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Suomi, Viro, Latvia ja Liettua kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Kun Suomi ei Baltian maista poiketen taipunut Neuvostoliiton vaatimuksiin vuonna 1939, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Talvisodan sytyttyä löytyi Latviasta usein sympatiaa Suomea kohtaan. Suurlähettiläs Palin kuvaa tätä raportissaan seuraavasti:
"Tahdon heti ja nimenomaan korostaa, että viimeisten, Suomelle niin vaikeiden viikkojen aikana osalleni on tullut lukemattomia osoituksia siitä myötätunnosta, kunnioituksesta ja ihailusta, jota Suomea ja sen asennoitumista kohtaan täällä laajoissa piireissä on tunnettu ja tunnetaan... Samalla on minun kuitenkin todettava, että nämä Suomelle myötämieliset mielenosoitukset ovat tapahtuneet alleviivatusti 'yksityisesti'. Asianomaiset ovat kauttaaltaan tuntuneet olevan pelossa, että venäläiset saisivat vihjausta niistä."
Neuvostoliitto miehitti Latvian kesällä 1940. Latvian sosialistinen neuvostotasavalta katkaisi myöhemmin samana vuonna diplomaattisuhteet muiden muassa Suomeen ja ilmoitti, että ja maassa toimivien suurlähetystöjen oli lopetettava toimintansa. Elokuun 22. päivänä vuonna 1940 Suomen edustautuminen Latviassa lakkasi yli 50 vuodeksi. Jälkikäteen moni latvialainen on todennut talvisodan todennäköisesti viivästyttäneen Baltian maiden ensimmäistä neuvostomiehitystä noin vuodella.
1980-luvun lopulla Baltian tasavalloissa syntyi kansojen itsemääräämisoikeutta ja Baltian maiden itsenäisyyttä ajavia kansanrintamaliikkeitä. Neuvostoliiton hajoaminen alkoi 1980-luvun loppua kohden näyttää yhä todennäköisemmältä. Baltian maat antoivat omat suvereenisuusjulistuksensa, joilla vaadittiin korkeimman vallan siirtämistä Moskovasta tasavaltoihin. Latvian korkein neuvosto hyväksyi julistuksen 4. toukokuuta 1990 ja Neuvostoliiton epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa Latvia julistautui itsenäiseksi 21. elokuuta 1991. Venäjän federaatio tunnusti Latvian itsenäisyyden muutamaa päivää myöhemmin, ja useat maat solmivat tämän jälkeen uudelleen diplomaattisuhteensa Latvian kanssa. Suomessa keskustelu Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksestä oli ollut varovaisen harkitsevaa, mutta kun Neuvostoliiton hajoaminen näytti vääjäämättömältä, Suomi ryhtyi toimiin suhteiden palauttamiseksi Baltian maiden kanssa.
Kun Suomi ei ollut koskaan juridisesti tunnustanut Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, maiden itsenäisyyttä ei tarvinnut tunnustaa uudelleen, vaan maiden välille voitiin palauttaa neuvostomiehityksen katkaisemat diplomaattisuhteet.
Päätös diplomaattisuhteiden palauttamisesta astui voimaan 29. elokuuta 1991. Suomen suurlähetystö aloitti virallisesti toimintansa väliaikaisissa tiloissa Riian vanhassa kaupungissa lokakuun alussa 1991. Vuoden 1996 marraskuussa muutettiin Suomen lähetystön ennen toista maailmansotaa osittain vuokraamiin, mutta nyt peruskorjattuihin omiin tiloihin osoitteeseen Kalpaka bulvaris 1.
Uudelleenitsenäistymisen jälkeen Suomella on Latviassa viides suurlähettiläs. Suomen ja Latvian suhteet ovat lämpimät ja tiiviit. Suomi on pyrkinyt tukemaan Latviaa sen pyrkimyksissä integroitua yhä tiiviimmin länsimaisiin yhteiskunta-, talous-, ja turvallisuusrakenteisiin. Huomiota on kiinnitetty myös niin yritysmaailman kuin kansalaisyhteiskunnankin kontaktipinnan laajentamiseen ja yhteistyösuhteiden vahvistamiseen.
Kun roomalaiset torjuivat germaaniheimojen rynnäkön etelään ja valloittivat muun muassa Brittein saaret pian ajanlaskumme alun jälkeen, germaaniekspansio suuntautui Rooman valtakunnan rajaa mukaillen itään ja kaakkoon. Germaanit työnsivät edellään Itämeren kaakkoispuolelta lättiläisiä ja pohjoisempana asuvia slaaveja pohjoiseen ja koilliseen. Lätit ja slaavit tunkeutuivat suomensukuisten kansojen alueelle. Itämerensuomalaiset kansat, jotka luultavasti hallitsivat Veikselin suulta nykyisen Suomen yli Jäämerelle ulottuvia metsäseutuja, vetäytyivät pohjoisemmaksi, ajaen vastaavasti edeltään saamelaisia.
Ajanlaskumme alun jälkeen voidaan arkeologisin perustein jo summittain erottaa lättiläisten pääryhmät: latgallit (ruotsiksi Latgallen, latviaksi Latgale, latgali, englanniksi Latgallians), selonit (Selonia, Selija, seli, Selonians tai Selians) ja semgallit (Semgallen, Zemgale, zemgali, Semigallians). Selonit sekoittuivat latgalleihin. Kuurinmaalaisuus ei tarkoita kansallisuutta, vaan kuurinmaalaisilla ilmeisesti tarkoitettiin sekä lättejä että liivejä, jotka asettuivat Kuurinmaalle viimeistään 500-luvulla. Sittemmin suomensukuiset kansat alistivat Kuurinmaan lättiläiset. Valloittajat asettuivat eritoten rannikon satama- ja kalastuspaikoille. Suomensukuisten liiviläisten ylivalta säilyi vuoteen 1230 saakka.
Liivit (latviaksi livi tai libji, englanniksi Livs) muodostivat siis oman ryhmänsä ja sen kieli erosi muiden pääryhmien kielestä ja kuuluu suomensukuisiin kieliin. Liivit hallitsivat paitsi osaa Kuurinmaasta myös nykyistä Riianlahden itärantaa Väinäjoelta pohjoiseen. Historiallisen Liivinmaan sydänaluetta kutsutaan nykyään Vidzemeksi.
Viikinkien merkityksen väheneminen, Venäjän joutuminen idästä tulevien valloittajien kohteeksi sekä Ruotsin, Tanskan ja Norjan liiton hajoaminen ja Ruotsin mielenkiinnon suuntautuminen Suomeen päin 1100-luvulla loivat edellytykset Saksan keisarikunnan laajenemiselle Baltiaan. Riika perustettiin vuonna 1201, jolloin kolmas Liivinmaalla toiminut roomalaiskatolinen piispa Albert von Buxhövden ryhtyi rakentamaan 1100-luvun lopulla syntyneen, liiaksi sisämaassa sijaitsevan Ikskileen kirkon (Uexküll, Ykskylä) sijaan uutta kirkollista, kaupallista ja sotilaallista tukikohtaa nykyisen Riian seudulle liiviläiskylien keskelle. Baltiaan muuttaneet saksalaiset olivat pääasiassa kauppiaita, käsityöläisiä ja pappeja. Talonpojat eivät osallistuneet muuttoliikkeeseen. Saksalaisvallan vakiintuessa Liivinmaalle yhteiskunta jakaantui saksalaiseen yläluokkaan ja paikallisesta väestöstä koostuvaan talonpoikaisluokkaan. Erityisesti taloudelliset edut houkuttelivat siirtolaisia.
Piispa Albertin sotajoukoista muodostettiin ritarillinen munkkikunta, Kalpaveljet (Schwerterbrüder, Swordbrothers) 1202. Liiviläiset ja lättiläiset alistettiin nopeasti Kalparitariston tuella. Ritaristo voitti Riian piispan sisällissodassa, mutta kärsi itse taisteluissa. Liettualaiset ja semigallit tuhosivat Kalpaveljien ritarikunnan Saulessa 1236. Paavin määräyksestä Kalpaveljeskunta liitettiin saksalaiseen ritarikuntaan seuraavana vuonna, jolloin syntyi Liivinmaan ritarikunta (Livonian Order). Ritarikunta oli vahvistanut asemansa vuoteen 1290 mennessä ja vaikutti 1500-luvun puoliväliin asti. 1200-luvun lopulla huomio kiinnittyi maan sisäisiin ristiriitoihin. Kirkko Riian arkkipiispan johdolla oli jatkuvassa konfliktissa ritariston kanssa. Osapuolten välillä käytiin sisällissotaa 1297–1330. Saksan keisarikunta alkoi desentralisoitua vuodesta 1346 lähtien, mikä johti sen laajentumishalukkuuden vähentymiseen.
Saksalaiset syrjäyttivät talonpoikaiskaupankävijät ja loivat raativaltaiseen kaupunkilaitokseen nojautuvan uuden kaupankäynnin muodon. Viikinkiajalla tärkeimmät kauppareitit kulkivat Itämereltä jokia myöten Konstantinopoliin. Nyt kauppareittien suunta vaihtui Itämeren lounaiskulmasta Novgorodiin. Riika liittyi Hansaan 1282.
Uskonpuhdistus pantiin toimeen Baltiassa 1520-luvulla. Se heikensi papiston asemaa ja merkitsi katolisen kirkon armeliaisuus- ja opetustoimintojen siirtymistä kaupunkien raatien hoidettavaksi. Uskonpuhdistuksen myötä myös katolisen ritarikunnan asema heikentyi merkittävästi.
1500-luvun alun rauhankauden aikana Saksan valmius puolustaa Liivinmaata heikkeni oleellisesti. Syinä olivat alueen sisäiset ongelmat, hallinnon hajanaisuus ja uskonnollinen kahtiajako. Liivinmaata tavoittelivat tataarivallasta 1400-luvulla irtautunut Moskova sekä Puola-Liettua, joka jo vuodesta 1525 oli hallinnut Preussia. Liivinmaan Ritarikunta solmi 1557 sopimuksen Puola-Liettuan kanssa turvatakseen asemansa voimistunutta Moskovan suurruhtinaskuntaa vastaan. Moskova hyökkäsi 1558 Liivinmaalle. Hyökkäys lujitti ritariston sitoutumista Puola-Liettuaan, jonka kanssa solmittiin uusi sopimus 1559. Sopimuksen myötä Liivinmaa liitettiin Puola-Liettuaan. Liivinmaan Ritarikunta luhistui lopullisesti 1561. Riika, joka oli muodollisesti kuulunut Saksalle, siirtyi 1581 Puola-Liettuan alaisuuteen. Sekä 7-vuotisen Pohjoismaisen merisodan (1563–70) että 25-vuotisen Ruotsin ja Venäjän välisen sodan (1570–1595) taisteluita käytiin myös Baltiassa.
Nyttemmin Latviaan kuuluvalla Kuurinmaalla (Kurzeme) on oma erikoinen historiansa autonomisena herttuakuntana. Liivinmaan ritariston luhistuessa 1561 Kuurinmaa erottui Liivinmaasta ja muodostui omaksi autonomiseksi herttuakunnakseen. Kuurinmaa oli aluksi Puolan vaikutuksen alaisena, mistä se vapautui Ruotsin vallan aikana. Herttuat pyrkivät noudattamaan neutraliteettipolitiikkaa. Sotien aikana Kuurinmaata käytettiin sotilaallisena tukialueena ja se kärsi sodissa vähemmän kuin naapurinsa. 1620-luvulta alkaen se oli varsin itsenäinen ja kohosi ennennäkemättömään taloudelliseen kukoistukseen. Herttuakunnalla oli oma kauppalaivasto, joka käytti tukikohtinaan Liepajaa (Libau) ja Ventspilsiä (Windau). Maataloutta rationalisoitiin ja luotiin rauta-, ase-, tekstiili-, paperi-, saippua- sekä ylellisyystavarateollisuutta. Herttuakunnalla oli jopa siirtomaat Gambiassa ja Tobagossa. Suuren Pohjan sodan vaikutuksesta herttuakunnan asema heikkeni ja se tuli riippuvaiseksi Venäjästä. Kuurinmaan herttua solmi 1710 avioliiton Venäjän suurruhtinatar Annan kanssa. Anna jäi pian leskeksi ja sai täten määräävän aseman herttuakunnassa. Annan noustua Venäjän valtaistuimelle hänen suosikkinsa Ernst Johan Biron nousi hallitsevaan asemaan Kuurinmaalla. Keisarinna Elisabetin noustua valtaan aatelisto sai jälleen hallitsevan aseman herttuakunnassa ja Biron karkotettiin Siperiaan. Lopulta vuonna 1795 Kuurinmaan maapäivät päättivät alistumisesta Venäjän valtaan.
1600-luvun alussa Ruotsin ja Puolan välillä käytiin 30-vuotisen sodan aikana lopputaistelu Baltian herruudesta. Ruotsi valtasi Riian (1621) ja Liivinmaan. Valloitukset vahvistettiin Altmarkin välirauhassa 1629. Riian miehitysjoukoista 1600-luvulla suuri osa tuli Suomesta. Liivinmaa Väinäjokea ja Ewst-jokea myöten siirtyi Ruotsin hallintaan. Kuurinmaan herttuakunta jäi Ruotsin valta-alueen ulkopuolelle.
Ruotsin valtakaudella uudistettiin oikeus- ja puolustuslaitosta sekä toteutettiin maauudistus, jonka tuloksena aateliston asema heikkeni, kuninkaan valta sekä valtion tulot kasvoivat ja talonpoikien oikeusturva lisääntyi. Lisäksi Liivinmaalle luotiin laaja säätypohjainen itsehallinto. Luterilaisuudesta tuli hallitseva uskonto. Kirkolla oli huomattava merkitys koululaitoksen järjestämisessä sekä kirjallisuuden elvyttämisessä. Ruotsin kaudella kansankielinen kirjallisuus kukoisti ja sen myötä rakennettiin perusta kirjakielelle ja myöhemmälle kirjallisuudelle.
Ruotsin osallistuminen 30-vuotiseen sotaan Euroopassa tuntui välillisesti Baltiassa. Kaupan kilpailukyky heikkeni erityisesti Ruotsin valtakauden alussa, kun kaupungeille asetettiin tuonti- ja vientiverot sodasta aiheutuvien valtion menojen kattamiseksi. Talonpoikien maksettavaksi lankesi ylimääräisiä veroja, mutta he eivät osallistuneet sotarintamille lähetettäviin joukkoihin.
1600-luvun lopulla Venäjä, Tanska ja Puola-Liettua toimivat yhteistyössä heikentääkseen Ruotsin asemaa. Vuonna 1700 liittoutuneet naapurit aloittivat sodan Ruotsia vastaan. Suuressa Pohjan sodassa (1700–21) venäläiset valloittivat Liivinmaan. Myös Kuurinmaa liitettiin 1795 Venäjän keisarikuntaan. Liivinmaa säilytti emämaan vaihtuessa erikoisoikeutensa. Vuonna 1772, Puolan ensimmäisessä jaossa, Venäjä sai myös Väinäjoen itäpuolisen osan nykyistä Latviaa (Lettgallia, nyk. Latgale).
Ruotsin vallan aikainen maauudistus kumottiin ja kartanot joutuivat takaisin entisille omistajilleen. Kartanonherrojen asema vahvistui ja he saivat rajattomat oikeudet alaistensa vero- ja työtaakan säätelyyn. Vastaavasti talonpoikaisväestö menetti vanhat oikeutensa ja vapautensa. Valistuksen aatteet saavuttivat myös Baltian ja 1804 saatettiin voimaan laki, jonka mukaan talonpojat saivat omistusoikeuden irtaimistoonsa ja taloonsa eikä heiltä voinut enää pakkolunastaa maata. Vuonna 1819 saatettiin voimaan liberalismin innoittama laki, joka soi talonpojille enemmän vapauksia, mutta rasitukset pysyivät ennallaan. Uudet lait itse asiassa heikensivät talonpoikien asemaa, mikä johti tyytymättömyyteen ja kapinaan 1840-luvulla.
1850-luvulla alkoi taloudellinen ja henkinen elpyminen, jonka myötä myös teollisuus alkoi kasvaa. Ongelmana olivat ulkomaalaisomistus, alhainen palkkataso ja surkeat työolot. Kaupunkeihin muodostui teollisuustyöväenluokka. Myös Riian kauppa ja teollisuus vahvistuivat (vuonna 1800 asukkaita 27 900, 1913 asukkaita 517 000).
Latvialaisten kansallinen herääminen tapahtui saksalaisvastaisissa merkeissä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Lättiläisten kansallisen liikkeen johtoon nousivat mm. Krisjans Valdemars ja Krisjans Barons. Liike julkaisi viikkolehteä, jossa se esitti mielipiteitään. Tukea etsittiin Venäjän slavofiileiltä saksalaisia vastaan. Tiukka venäläistämispolitiikka alkoi 1800-luvun lopulla. Itämerenmaiden erikoisoikeudet jätettiin vahvistamatta, kansalliset liikkeet tukahdutettiin, venäjän kieli määrättiin opetuskieleksi ja ennakkosensuuri otettiin käyttöön.
Latvialaiset olivat talonpoikaiston pääosa. Myös suurin osa pienkauppiaista ja monista käsityöläis- ja työläisammattien harjoittajista oli latvialaisia. Kansallisuutena he olivat 'undeutsch'. Latvialaisia oli Riiassa 1700-luvun puolivälissä arvioiden mukaan vajaa kolmannes (31 prosenttia) toisin sanoen luultavasti vähemmän kuin Ruotsin vallan aikana. Saksalaisia oli noin 45 prosenttia.
1800-luvun lopulla yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyivät niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Maattomia oli paljon, maanvuokraajat olivat täysin riippuvaisia kartanonherroista ja kaupunkien teollisuustyöväestö kärsi alhaisesta palkkatasosta sekä kurjista asuin- ja työolosuhteista. Tammikuun 1905 levottomuudet Pietarissa aiheuttivat liikehdintää myös Baltiassa. Baltian vallankumousliike vaati sananvapautta sekä yleistä äänioikeutta. Lisäksi haluttiin kumota saksalaisten etuoikeutettu asema ja radikaaleimmat vaativat irrottautumista emämaasta. Venäjän hallitus julisti Baltiaan sotatilan ja kokousten pito kiellettiin.
Levottomuuksien rauhoituttua talouselämä elpyi nopeasti. Kouluissa käytettiin opetuskielenä kansankieltä. Museoita, teattereita ja kirjallisia yhdistyksiä perustettiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjä kavensi Baltian saksalaisten oikeuksia, koska pelättiin, että saksalaiset liittoutuisivat vihollisen kanssa. Sodan aikana maataloustuotanto laski ja teollisuus suunnattiin sotatarviketuotantoon. Lättiläisistä muodostettiin armeijan yksiköitä, jotka taistelivat Venäjän puolesta Saksaa vastaan. Samalla kansallisen yhtenäisyyden tunne kehittyi voimakkaasti. Lättiläiset perustivat neuvoston, joka ehdotti Etelä-Liivinmaan, Kuurinmaan ja Latgallian yhdistämistä Latvia-nimiseksi alueeksi.
Venäjän lokakuun vallankumous 1917 vauhditti Latvian väliaikaisen kansallisen komitean perustamista. Marraskuun kokouksessa vaadittiin neuvostohallitusta hyväksymään Latgallian liittäminen Latviaan sekä sallimaan lättiläisille oikeus päättää sisäisestä itsehallinnosta kansanäänestyksellä. Ainoastaan Latgallian liittäminen hyväksyttiin ja komitea määrättiin hajotettavaksi.
Saksan romahdettua 1918 alettiin todenteolla ajaa Latvian itsenäisyyttä. Riiassa muodostettiin Latvian kansanneuvosto, joka julisti Latvian itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918. Latvian ensimmäisen ulkoministerin Zigfrids Meierovicsin tärkeimpiä yhteyksiä oli Rudolf Holsti. Holsti ajoi voimakkaasti Latvian tunnustamista, myös ulkomailla, ja hänen vaikutustaan pidetään merkittävänä. Suomi tunnusti Latvian de jure 26. tammikuuta 1921.
Uuden hallituksen pääministeriksi valittiin porvarillisen talonpoikaispuolueen Karlis Ulmanis. Seuraavana vuonna Ulmaniksen hallitus joutui pakenemaan maasta, jolloin Riian vallanneet bolshevikit muodostivat oman hallituksensa ja julistivat Latvian neuvostotasavallaksi. Bolshevikit joutuivat perääntymään Riiasta ja Ulmaniksen hallitus palasi valtaan heinäkuussa 1919. Rauhansopimus allekirjoitettiin Riiassa heinäkuussa 1920.
Latvian perustuslaki valmistui 15. kesäkuuta 1922 ja se astui voimaan samana vuonna 7. marraskuuta. Parlamentissa oli paljon pieniä puolueita, joista mikään ei saavuttanut enemmistöä. Tämä johti hallitusten nopeaan vaihtumiseen. Rauhanvuosien aikana elintaso kääntyi nousuun työolojen ja sosiaalihuollon kehittyessä. Latviaan luotiin kansakouluista yliopistoon ulottuva omakielinen koulutusjärjestelmä. Muun muassa Riian yliopisto, Latvian kansallismuseo ja kansallisooppera aloittivat toimintansa.
1930-luvulle tultaessa tyytymättömyys hallinnon tehottomuuteen kasvoi. Oikeistopuolueet ja fasistiset järjestöt vaativat presidentin valtaoikeuksien tuntuvaa lisäämistä. Vuoden 1931 parlamenttivaaleissa oikeisto sai eniten paikkoja (37/100) Saeimaan. Oikeisto vaati perustuslain uudistamista presidentin valtaoikeuksien osalta. Esitys kaatui sosialistien (28/100) vastustukseen.
Pääministeri Karlis Ulmanis vuorostaan ehdotti perustuslain muuttamista vuonna 1933. Ulmanis ei kuitenkaan saanut riittävästi tukea ehdotukselleen. Hän muodosti seitsemännen hallituksensa maaliskuussa 1934 ja piti itsellään myös ulkoministerin tehtävät. Ulmanis kaappasi vallan 15. toukokuuta 1934. Perustuslaki sivuutettiin, parlamentti hajotettiin, kaikki poliittiset puolueet kiellettiin. Uusia puolueita ei perustettu ja lehdistön vapautta rajoitettiin. Hallituksen neuvonantajiksi perustettiin eri aloja edustavia työkamareita. Ulmanis hallitsi diktaattorimaisesti Latviaa ensin pääministerinä ja vuodesta 1936 presidenttinä. Ulmaniksen politiikka oli sisäänpäin kääntynyttä, omiin asioihinsa keskittynyttä puuttumattomuuspolitiikkaa. Politiikan nationalistiset piirteet vahvistuivat.
Latvialaisten osuus Riian väestöstä kasvoi (vuonna 1935 se oli 63 prosenttia). Koko Latvian väkiluku oli 1900-luvun alussa 1,5 miljoonaa ja pysyi alle kahdessa miljoonassa 1940-luvulle asti.
Vuoden 1939 alussa kansainvälisen poliittisen ilmapiirin kiristyessä koko ajan geopoliittinen tilanne Baltiassa muuttui Neuvostoliiton (NL) kannalta ratkaisevasti sen jälkeen, kun Liettuan Klaipedan alue siirtyi Saksan omistukseen. Kolmannen maan erioikeudet Baltian alueella olivat vastoin Baltian maiden ja NL:n välillä solmittuja hyökkäämättömyyssopimuksia. NL teki selväksi, että Baltian maiden oli otettava politiikassaan huomioon NL:oon kohdistuvat mahdolliset uhat. Saksan ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus, Molotov–Ribbentrop-sopimus, jota koskevan lisäpöytäkirjan mukaan muun muassa Latvia kuului NL:n etupiiriin, solmittiin elokuussa 1939. Latvia sai oletettavasti tiedon lisäpöytäkirjasta lokakuussa.
Neuvostoliitto vaati Baltian mailta sotilastukikohtia syyskuussa 1939. Latvian kanssa allekirjoitettiin 5. lokakuuta 1939 sopimus, jonka mukaisesti 30 000 neuvostoliittolaista sotilasta saapui maahan. Lisäksi Latvia luovutti NL:lle sotilastukikohdiksi Liepajan ja Windaun satamat sekä Kuurinmaan pohjoisimman niemenkärjen. Samaan aikaan oli käynnissä Latvian saksalaisen väestön evakuointi emämaahan. Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto vaati uusien hallitusten perustamista Baltian maihin ja joukkojensa vapaata kulkuoikeutta alueella. Yöllä 16.–17.6. Neuvostoliitto aloitti miehitystoimet Latviassa. Latvian oli anottava liittymistä Neuvostoliittoon ja 5. elokuuta 1940 syntyi Latvian sosialistinen neuvostotasavalta. Yksittäisten joskin lukuisten jo miehityksen ensipäivistä alkaneiden pidätysten ja murhien lisäksi 13.–14.6.1941 vietiin 15 000 ihmisiä umpinaisissa junavaunuissa Neuvostoliittoon. Kaikkiaan 1940–41 noin 35 000 ihmistä kuoli, pakkosiirrettiin tai karkotettiin muualle Neuvostoliittoon.
Saksa aloitti sodan Neuvostoliittoa vastaan 12. kesäkuuta 1941 ja miehitti Latvian. Riika joutui saksalaisille 1 heinäkuuta. Baltiasta ja Valko-Venäjästä muodostettiin Suur-Saksaan kuuluva Ostland eli Itämaa. Saksalaisten kanssa pyrittiin yhteistyöhön siinä toivossa, että nämä osoittautuisivat myötämielisiksi Latvian itsenäisyyden palauttamiselle. Todellisuudessa tarkoituksena oli liittää Baltia pysyvästi Saksaan ja samalla saksalaistaa alueen asukkaat. Paikallinen väestö ml. juutalaiset maksoivat kovan hinnan miehityksestä. Latvian väkimäärä väheni 120 000 hengellä ja yli 90 prosenttia Latvian juutalaisista tuhottiin joko saksalaisten tai heidän latvialaisten yhteistoimintamiestensä toimesta. Latvialaisia palveli Saksan armeijassa ja poliisitehtävissä. Helmikuussa 1943 Hitler loi latvialaisen joukko-osaston Waffen SS:n osaksi - ei siis SA:n tai SS:n osaksi.
Kesäkuussa 1944 NL käynnisti suurhyökkäyksen, joka johti Baltiassa läpimurtoon. Riika vallattiin 13. lokakuuta 1944. Latvian Kuurinmaan alue puolustautui pitkään ja antautui vasta sodan päättyessä 8. toukokuuta 1945. Neuvostohallinto palasi Latviaan ja sosialistisen järjestelmän rakentaminen jatkui entistä tiiviimpänä. NL:n hyökkäyksen aikana ja miehityksen alkuvaiheessa arviolta jopa 150 000 latvialaista pakeni länteen, pääosa Saksaan mutta myös muun muassa Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Maaliskuussa 1949 noin 50 000 ihmistä pakkosiirrettiin Latvian alueelta muualle Neuvostoliittoon. Latviasta tuli NL:n keskusjohtoon sidottu neuvostotasavalta, jossa määräävä asema yhteiskunnan kaikilla aloilla oli kommunistisella puolueella.
Latvia liitettiin NL:n talousjärjestelmään ja sen teollisuus keskittyi etenkin koneenrakennukseen ja muuhun metalliteollisuuteen. Vuosina 1944-47 Latviassa toteutettiin maareformi ja vuonna 1947 maasta 50 prosenttia oli kollektivisoitu.
Latvialaisen alkuperäisväestön kannalta vakavinta oli venäläisen muuttovirran kasvu. Vuonna 1950 Latvian neuvostotasavallassa oli noin 2 miljoonaa asukasta, josta 63 prosenttia oli latvialaisia. Työvoimapulaa paikkaamaan väkeä tuotiin muualta Neuvostoliitosta niin, että Riian väkiluku kasvoi melkein kaksinkertaiseksi 1950-luvun alusta 1980-luvun loppuun mennessä (482 000 vuonna 915 000). Kolmannes Latvian väestöstä asui Riiassa, joka venäläistyi ja latvialaisten määrä kaupungissa laski 1970-luvun lopulla jo 54 prosenttiin.
Kun Virolle ikkuna länteen oli Suomi ja Liettualle Puola, Latvialta Suomen tai Puolan kaltainen samaistumisen kohde ja ulkomaiset kontaktit puuttuivat pitkänä miehityskautena.
Pitkään pinnan alla kytenyt tyytymättömyys purkautui perestroikan aikana ja kansallismielinen liikehdintä järjestäytyi kansanrintamiksi. Maaliskuussa 1990 Baltian neuvostotasavallat valitsivat itselleen uuden korkeimman neuvoston ensimmäistä kertaa vapailla vaaleilla. Latvian korkein neuvosto julisti itsenäisen Latvian tasavallan uudelleen syntyneeksi 4. toukokuuta 1990 ja ilmoitti vuoden 1922 perustuslain tulleen voimaan.
Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991 elokuun vallankaappauksen (19. elokuuta) seurauksena. Boris Jeltsin, joka jo aikaisemmin oli puolustanut Baltian maiden itsenäisyyttä, tunnusti Venäjän federaation johtajana Latvian itsenäisyyden. Useat maat tunnustivat Latvian itsenäisyyden nopeasti. Syyskuussa 1991 Latvia hyväksyttiin YK:n jäseneksi. Viimeiset Venäjän joukot poistuivat Latviasta 31. elokuuta 1994.
Suomi oli tunnustanut Latvian de jure 26. tammikuuta 1921 ja koska Suomi ei ollut koskaan muodollisesti tunnustanut Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, näiden maiden uudelleen tunnustaminen ei ollut tarpeen. Diplomaattisuhteet Suomen ja Latvian välillä solmittiin uudelleen 29. elokuuta 1991.
Viidenkymmenen miehitysvuoden jälkeen Latvia oli poliittisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti uudessa tilanteessa. Idänkauppa oli Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena romahtanut ja Latviassa asui miehityksen perintönä huomattava venäläisvähemmistö, joka tuli integroida osaksi itsenäistä Latviaa. Latvian kielen asemaa ja kulttuuria tuli vahvistaa. Säädettiin lait kansalaisuudesta, jossa määritellään kansalaisuutta ja sen hakemista koskevat kriteerit, ja kielestä, joka määrää maan viralliseksi kieleksi latvian. Kansakunnan eheyttäminen on Latvian tärkein lähiajan tavoite.
Ulkopoliittisesti Latvia integroituu läntisiin yhteistyörakenteisiin liityttyään toukokuussa 2004 EU:hun ja huhtikuussa 2004 Naton jäseneksi. Hyvien suhteiden ylläpitäminen naapurimaihin, mukaan lukien Venäjään, muodostaa kolmannen ulkopoliittisen painopisteen. Venäjä-suhde ei ole kuitenkaan ollut ongelmaton, sillä esimerkiksi maidenvälinen rajasopimus saatiin voimaan vasta vuoden 2007 joulukuussa yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen.
Latvia sijaitsee Koillis-Euroopassa Itämeren rannalla. Pohjoisessa se rajoittuu Viroon, etelässä Liettuaan, idässä Venäjään sekä kaakossa Valko-Venäjään. Rannikkolinjaa on 531 kilometriä. Viron vastainen raja on pituudeltaan 267 kilometriä, Liettuan 453 kilometriä, Venäjän 217 kilometriä ja Valko-Venäjän 141 kilometriä.
Riiassa on tarjolla kiitettävästi vuokra-asuntoja. Hinnat olivat korkeimmillaan Helsingin tasoa, mutta ovat tulleet talouskriisin myötä reilusti alas. Asuntoja välittävät sekä yksityiset henkilöt että välitysfirmat. Välityspalkkiot vaihtelevat firmojen välillä.
Vuokrahintaan lisätään yleensä "utilities"-maksu, johon kuuluu muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys. Kalustettuja asuntoja on tarjolla, muuta varustelutaso vaihtelee.
Latvian autokanta on samankaltainen kuin Suomessa. Riiassa näkyy tosin Suomea enemmän loistoautoja. Erityisesti Riiasta löytyy useita eri automerkkejä myyviä liikkeitä. Myös käytettyjen autojen kauppa on vilkasta. Sekä merkkihuoltamoita että muita huoltamoita löytyy. Varaosia on hyvin saatavilla.
Koska autovarkaudet ovat tavallisia, auton vakuuttamiseen on syytä kiinnittää huomiota ja autot olisi hyvä varustaa ajonestolaitteella, hälyttimellä ja rattilukolla. Auto on syytä pysäköidä vartioidulle pysäköintipaikalle. Arvotavaroita, passeja, luottokortteja ja rekisteriotetta ei tule jättää autoon – eikä muutakaan kiinnostavaa näkyvälle paikalle.
Riiassa on 36 suurlähetystöä ja 16 kunniakonsulin virastoa. Lisäksi Daugavpilsissa ja Liepajassa on Venäjän konsulaatit.
Latviasta on saatavissa lähes kaikki tarvittava ja välttämättä mitään hankintoja ei tarvitse tehdä säännöllisesti ulkomailta. Hintataso tuontitavaralla on suunnilleen sama tai hieman kalliimpi kuin Suomessa. Ulkomaisten kirjojen, lehtien, CD- ja DVD-levyjen valikoimat ovat suppeat.
Suurimmat kaupat ja kauppakeskukset ovat auki päivittäin, usein myös juhlapyhinä.
Latvia vallitsee pääasiassa leuto mannerilmasto, joskin suuria lämpötilanvaihteluja esiintyy. Kesät ovat lämpimiä, mutta talvi joka kestää joulukuusta helmikuuhun voi olla kylmä. Syksy ja kevät ovat leutoja. Vuotuinen sademäärä on 600-650 mm, sateisin kuukausi on elokuu. Talvella maa on yleensä lumen peitossa. Kesällä keskilämpötila on noin +16 °C ja talvella -3 °C. Ilmasto on rannikolla leudompi kuin sisämaassa.
Riiasta on hyvät lento-, rautatie-, lautta- ja bussiyhteydet Baltian maihin, Eurooppaan, Venäjälle, Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Riian kansainvälinen lentokenttä sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Riiasta voi lentää suoraan useisiin Euroopan kohteisiin. Riiasta Helsinkiin lentävät päivittäin sekä Finnair että Air Baltic. Talvikaudella 2011 Finnairilla on arkipäivisin Riian ja Helsingin välillä kolme ja Air Balticilla neljä lentoa päivässä kumpaankin suuntaan. Lisäksi Air Baltic lentää säännöllisesti Lappeenrantaan, Ouluun, Rovaniemelle, Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan.
Henkilöjunat kulkevat Moskovaan, Pietariin, Minskiin, Kiovaan ja Vilnaan. Riiasta on säännöllinen lauttayhteys Tukholmaan, Kieliin (Saksa) ja Lyypekkiin (Saksa), mutta Helsingistä käyvät Riiassa vain turistiristeilijät satunnaisesti. Liepajan satamasta kulkee myös matkustajalaiva Lyypekkiin. Ventspilsistä on yhteydet Nynäshaminiin (Ruosti), Rostockiin (Saksa). Liepajan ja Ventspilsin satamat ovat ympäri vuoden jäättömiä.
Bussiyhteydet Venäjälle, Viroon ja Liettuaan ovat tiiviit ja edulliset. Linja-autolla on useamman kerran päivässä yhteyksiä Liettuaan ja Viroon. Matka-aika Riiasta Tallinnaan bussilla kestää noin 4,5 tuntia. Jotkut Tallinnan bussivuoroista ajavat suoraan satamaan tai lähtevät satamasta eli yhteydet Helsingin laivoihin ovat hyvät. Kaukobussien hinnat ovat kohtuullisia. Bussilippu Tallinnaan maksaa LVL 7-15 eli noin 10–20 euroa.
Latviassa ei ole sisäistä lentoliikennettä. Sähköjuna kulkee muutamiin kaupunkeihin. Bussiyhteydet ovat hyvät eri puolille maata. Tieverkosto on kattava joskin osin huonokuntoinen, mutta sitä on kunnostettu EU-rahoituksella. Esimerkiksi Via Baltican Riiasta Viroon johtava osuus on kokonaisuudessaan remontoitu. Ajoaika Tallinnaan on noin 4-4,5 tuntia riippuen paljolti Riian liikenneruuhkista.
Riian kaupungissa on julkisina kulkuvälineinä linja-autoja, raitiovaunuja, johdinautoja sekä reittitakseja. Kalustokanta on osittain melko vanhaa, mutta kaupunki on uudistanut kalustoaan ostamalla busseja ja johdinautoja. Julkinen liikenne on varsin kattava sekä hinnaltaan edullinen. Kaupunkialueella raitiovaunu ja linja-auto maksavat tällä hetkellä LVL 0,70 eli noin yksi euro per matka. Edullisempaa on ennalta hankkia Narvessen kioskista esimerkiksi 10 matkan lippu, jonka hinta on alle LVL 5. Julkisiin liikennevälineisiin voi ostaa myös kuukausikortin. Kortin voi ostaa kioskeista. Riian ympäristöön on suhteellisen hyvät ja kohtuuhintaiset kulkuyhteydet joko pikkubusseilla tai junalla.
Takseja löytyy Riiasta runsaasti ja taksiyhtiöitä on useampia. Taksit erottaa muista autoista helposti katolla olevasta valokyltistä ja keltaisista numerokylteistä. Taksit on varustettu mittareilla, joskin kyytiin noustessa tulee varmistaa, että kuljettaja laittaa mittarin päälle. Taksikuljetus on suhteellisen halpaa. Taksi kaupungin keskustasta 8 kilometrin päässä sijaitsevalle lentokentälle maksaa noin LVL 7 - 9 (noin € 10–13,50).
Latviassa ei ole selkeää juomarahakäytäntöä. Hyvästä palvelusta on kuitenkin yleensä suositeltavaa jättää noin 10 prosentin juomaraha. Pankki- tai luottokortilla maksettaessa helpointa on jättää juomaraha käteisenä.
Jätehuolto on toimivaa, mutta jätteiden lajittelu on harvinaista. Kierrätysastiat ovat harvassa eikä esimerkiksi juomapulloja kierrätetä lainkaan.
Siivousapua löytyy helposti ja kohtuulliseen hintaan. Esimerkiksi kotona käyvä siivooja maksaa noin 2-4 latia tunti (noin 3-6 euroa ). Englanninkielistä lastenhoitoapua on myös saatavissa, tuntitaksa on samansuuruinen kuin siivouksessa.
Latviassa on yleinen oppivelvollisuus, ja lapset aloittavat koulunkäyntinsä seitsemänvuotiaina. Peruskoulu kestää yhdeksän vuotta, jonka jälkeen voi jatkaa opintoja yliopistossa, ammattikouluissa jne. Paikalliset koulut ovat pääsääntöisesti latviankielisiä. Latviassa on myös useita vähemmistökouluja, joista suurin osa on venäjänkielisiä. Kaikkien koulujen oppiaineista vähintään 60 prosenttia on kuitenkin latviaksi.
Kansainvälisiä kouluja on Latviassa kaksi: International School of Latvia ja International Pre and Primary School. Kummassakin on omat luokkansa myös päiväkoti- ja esikouluikäisille. Lisäksi Riiassa on kaksi kansainvälistä päiväkotia, joista toinen on ranskan ja toinen englannin kielinen.
Yliopistojen opetuksesta suurin osa on latviaksi, mutta myös englannin kielistä opetusta on jonkin verran tarjolla. Sotckholm School of Economics in Riga ja Riga Graduate School of Law tarjoavat kokonaan englannin kielisiä opetusohjelmia.
Kansainvälisiä kouluja on Latviassa kaksi: International School of Latvia ja International Pre and Primary School.
International School of Latvia (www.isl.edu.lv) on vuonna 1994 perustettu kansainvälinen koulu, joka tarjoaa opetusta 3-vuotiaista 12-luokkaan asti. Koulu sijaitsee Pinkissä, noin 20 min. päässä Riian keskustasta. Koulun opetus noudattaa the International Baccalaureate Primary Years Programme (IBPYP) -ohjelmaa viidenteen luokkaan asti ja the International Baccalaureate Middle Years Programme (IBMYP) luokilla 6-10. Yläkoulun ylimmät luokat ovat yliopistoon valmistavia luokkia. Opetuskielenä on englanti.
International Pre and Primary School of Riga (www.isriga.lv) tarjoaa leikkiä ja opetusta 2-vuotiaasta 7. luokkalaisiin syyskuusta kesäkuuhun. Opetuskielenä on englanti ja opetuksessa noudatetaan the International Baccalaureate Primary Years Programme -ohjelmaa. Lukukausimaksut ovat suomalaisia lastentarhoja huomattavasti kalliimmat eivätkä ateriat sisälly maksuihin. Koulu sijaitsee Kipsalassa, 10–15 minuutin automatkan päässä keskustasta (katuosoite: Zvejnieku 12, LV-1048 Riga).
Lisäksi kansainvälisiä päiväkoteja on kaksi. Ranskalainen päiväkoti (http://ecolefrancaise.lv/) on muuttamassa lukuvuodeksi 2009-2010 keskustan ulkopuolelle. Lisäksi keskustassa sijaitsee englannin kielinen päiväkoti (http://childcare.jimdo.com/). Edustuston henkilökunnan lapset ovat käyttäneet kaikkia ym. kouluja.
Kahviloiden, ravintoloiden ja ostoskeskusten yleiset käymälät ovat pääsääntöisesti siistejä. Latviassa naisten wc merkitään usein ylöspäin osoittavalla (hame) ja miesten alaspäin osoittavalla (leveät hartiat) kolmiolla. Useimmat julkiset wc:t ovat maksullisia (yleensä 20 santimia). Julkisille paikoille virtsaamisesta voi Latviassa saada tuntuvat sakot.
Kouluista ja päiväkodeista erikseen kohdassa koulut ja opiskelu.
Riiassa on hyvät ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet lapsille. Suhtautuminen lapsiin on pääsääntöisesti positiivista. Monissa ravintoloissa on erilliset leikkinurkkaukset lapsille.
Säädökset maahantuontiin on hyvä tarkistaa tapauskohtaisesti. Pääsääntö on, että maahan voi tuoda asianmukaisesti rokotettuja lemmikkieläimiä. Tarvittavat rokotukset tulee varmistaa eläinlääkäriltä.
Liikennekulttuuri Latviassa ei ole yhtä kurinalaista kuin Suomessa. Siksi autoilijoiden ja jalankulkijoiden on syytä olla varovaisia liikenteessä. Liikenneonnettomuuksien määrä on suuri.
Promilleraja liikenteessä on 0,5 promillea mutta alle kaksi vuotta ajokortin omaavilla 0,3 promillea.
Suomalainen pakollinen liikennevakuutus on voimassa Latviassa, mutta kaskovakuutuksen ehdot kannattaa tarkistaa omasta vakuutusyhtiöstä. Liikennevahingosta on aina välittömästi ilmoitettava paikalliselle poliisille, jonka saapumista tulee odottaa onnettomuuspaikalla. Autoa ei saa siirtää vahinkopaikalta ennen poliisin tuloa.
Riian turismipalvelut kehittyvät koko ajan. Hotellitarjonta on laaja, mutta varsinkin kesäaikaan on syytä varata huoneet etukäteen. Hinnat vaihtelevat n. 50-160 EUR välillä. Muualla Latviassa hotellitarjonta on vaatimattomampaa.
Latviassa on käytössä metrijärjestelmä.
Riiassa on useita kansainvälisiin muuttoihin erikoistuneita yrityksiä.
Latvian suurimmat pankit ovat pohjoismaisia (Swedbank, SEB, Nordea, DNB) ja ne toimivat samoin periaattein kuin Suomessa. Pankeilla on yleensä myös nettipankit. Laskuja voi myös maksaa pankkien konttoreissa pientä komissiota vastaan.
Pankkiautomaatteja on runsaasti ja niissä toimivat kaikki yleisimmät kansainväliset kortit. Luottokortilla voi maksaa lähes joka paikassa. Lähes poikkeuksetta maksaminen tapahtuu pin-koodin vaativalla maksupäätteellä. Korttia ei ole syytä antaa ravintoloissa tarjoilijalle mukaan, vaan maksu tapahtuu yleensä pöydässä. Kortin käyttö on pääsääntöisesti Latviassa turvallista esimerkiksi ruoka- ja vaatekaupoissa sekä ravintoloissa. Luottokorttihuijaukset ovat kuitenkin yleistyneet ja kortin käytössä kannattaa käyttää harkintaa. Erityisesti baareissa ja yökerhoissa on syytä maksaa vain käteisellä ja tarkistaa hinta etukäteen. Takseissa maksaminen onnistuu vain käteisellä.
Parturi-kampaamoliikkeitä on runsaasti. Hinnat ovat keskimäärin edulliset Suomen hintoihin verrattuina, mutta trendikampaamoissa hinnat ovat varsin korkeita. Myös englantia puhuvia kampaajia löytyy.
Posti toimii samoin kuin muualla Euroopassa, tosin postin kulku voi olla joskus hidasta, eikä postin antamiin lähetysten perillemenoaikoihin voi aina luottaa. Postilla on olemassa erityinen kuriiripalvelu. Myös DHL, TNT, UPS ja muut suurimmat kansainväliset kuriirifirmat toimivat Latviassa.
Kiinteiden sekä matkapuhelimien osalta löytyy useita operaattoreita joista voi valita palvelultaan ja hinnoiltaan sopivan vaihtoehdon. Prepaid-liittymät ovat myös suosittuja.
Latvian suuntanumero on 371.
Latvian ilmasto-olosuhteet vastaavat Suomea, joten vaatetus ei poikkea suomalaisesta. Riiassa on useita kansainvälisiä vaateliikkeitä. Yleisesti ottaen latvialaiset kiinnittävät huomiota pukeutumiseensa enemmän kuin suomalaiset. Virallisiin tilaisuuksiin saadaan yleensä selkeät pukeutumisohjeet.
Latviassa ei ole toistaiseksi lakia, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen rekisteröinnin.
Suomen ja Latvian välillä on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä ja veron kiertämisen estämistä koskeva sopimus sekä sosiaaliturvasopimus. Sosiaaliturvasopimus koskee kummankin maan terveyspalveluja, sairasvakuutusta, perhe-etuuksia, työttömyysturvaa, tapaturma- ja ammattitautivakuutusta ja lakisääteisiä eläkkeitä. Sopimuksessa on erityismääräyksiä mm. lähetettyjä työntekijöitä ja opiskelijoita varten. Sopimuksen pääsäännön mukaan henkilö kuuluu sen maan sosiaaliturvan piiriin, jossa hän työskentelee. Sopimusta koskeva esite on verkossa osoitteessa www.stm.fi/suomi/vao/julkaisut/vaosisallys27.htm ja sopimus on kokonaisuudessaan luettavissa valtioneuvoston säädöstietopankista www.finlex.fi/linkit/sops/20000035
Ammattien vastaavuutta ja tutkintojen tunnustamista koskevia kysymyksiä hoitaa Academic Information Center (www.aic.lv).
Puolison työssäkäynnille ei ole juridisia esteitä. Työpaikan löytäminen voi kuitenkin esimerkiksi kielisyistä olla vaikeaa. Maan virallinen kieli on latvia ja myös venäjää puhutaan yleisesti. Mahdollisia työnantajia ovat käytännössä vain maassa toimivat kansainväliset järjestöt ja suomalaiset tai ulkomaiset yritykset.
Pysäköintipaikat Riiassa ovat hyvin merkittyjä, mutta keskustan alueella melkein poikkeuksetta maksullisia. Kadunvarsilla on pysäköintiautomaatteja, joista voi ostaa pysäköintiaikaa. Lisäksi on olemassa vartioituja maksullisia pysäköintialueita. Isoimpien kauppojen ja markettien pysäköintialueet ovat tavallisesti maksuttomia.
Latviasta löytyy hyvin monipuolisia ravintoloita ja kahviloita. Etenkin Riiassa on useita huipputason ravintoloita, monia etnisiä keittiöitä ja halvempia paikallisia vaihtoehtoja. Muissa kaupungeissa tarjonta on vaatimattomampaa.
Ravintoloiden hintataso on yleisesti Suomen hintoja halvempi, mutta saattaa vaihdella paljon ravintoloiden välillä. Talouskriisin takia useat ravintolat ovat laskeneet hintojaan etenkin lounaslistan osalta.
Marketeissa on laajat valikoimat elintarvikkeita. Hintataso on keskimäärin huomattavasti suomalaista halvempaa, mutta tuontituotteet ovat usein samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Paikalliset torit ja kauppahallit ovat myös hyviä ja edullisia ostospaikkoja.
Latvian lainsäädännössä ei tunneta rekisteröityä parisuhdetta.
Julkisuudessa esiintyy aika ajoin mielipiteitä, joita voi pitää negatiivisina seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Sosiaaliturva määräytyy kansallisen lainsäädännön, EY-asetuksen sekä valtioiden keskenään solmimien sosiaaliturvasopimusten määräysten perusteella. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Latvian sosiaaliturva takaa vähemmän turvaa kuin vanhoissa EU-maissa.
Suomi-kuva Latviassa on yleisesti ottaen erittäin positiivinen.
Latviassa käytetään samaa sähkövirtaa kuin Suomessa eli 230 volttia.
Latvian terveystilanne on huonompi kuin Suomessa. Useita tartuntatauteja, joita ei Suomessa enää juuri esiinny, on Latviassa usein epidemiaksi saakka, mm. tuberkuloosi ja myös sen antibiooteille resistentti muoto, hepatiitti-B, kurkkumätä ja tulirokko. Latvia kuuluu myös ns. punkkialueeseen ja borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta kantavia punkkeja on paljon. Sen sijaan hygienian taso ravintoloissa ja myymälöissä on suhteellisen hyvä, eivätkä vatsataudit tms. ole kovinkaan iso riski. Kaupunkien huono ilmanlaatu saattaa olla ongelma astmaattisista vaivoista ja yliherkkyydestä kärsiville ihmisille.
Latvialaiset sairaalat ovat melko vanhoja ja varustetasoltaan huonohkoja. Hoitohenkilökunta puhuu useimmiten vain latviaa ja/tai venäjää. Vakavat sairaudet on syytä hoidattaa Suomessa.
Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden palkkiot ovat toistaiseksi jonkin verran alemmat kuin Suomessa. Sen sijaan sairaaloiden päivämaksu on jo lähellä suomalaista tasoa.
Latviaan muutettaessa on syytä ottaa tavallisten jäykkäkouristus-, polio- ja hepatiittirokotusten lisäksi punkkirokotus sekä kurkkumätärokotus.
Koko Baltia on punkkivaara-aluetta. Luonnossa liikkuvan kannattaa pitää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. A-hepatiitti-tartuntojen määrä on viime aikoina ollut erittäin suuri. Suositeltavaa onkin ottaa sekä punkki- että hepatiitti A -rokote.
Äkillisesti sairastunut Suomessa asuva henkilö saa sairaanhoitoa Latvian yleisen sairaanhoidon piiriin kuuluvista sairaaloista ja terveyskeskuksista. Oikeus hoitoon osoitetaan voimassa olevalla matkavakuutuksella tai KELAn myöntämällä eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Korvausjärjestelmä ei kata kuitenkaan sellaista sairaanhoitoa, joka ei kuulu kyseisen maan yleisen korvausjärjestelmän piiriin eikä pohjoismaiden ulkopuolelta Suomeen tapahtuvaa sairaankuljetusta.
Yksityisiä lääkäriasemia ja lääkäreitä, joilta saa englanninkielistä palvelua ovat muun muassa:
Lääketieteen seura ARS
Skolas iela 5, LV-1010 RIGA
+371 6720 1006, päivystyspuhelin 24 tuntia/vrk +(371) 6720 1003
Medical Centre of Diplomatic Service
Elisabetes iela 57, LV-1050 RIGA
+371 6722 9942
Äkillisessä sairastapauksessa kannattaa myös kysyä päivystävien lääkärien yhteystietoja esimerkiksi oman hotellin ja muun majoituspaikan henkilökunnalta.
Latviassa pätee samat tuonti- ja vientirajoitukset kuin useimmissa EU-maissa. Seuraavien tuotteiden osalta maahantuontia EU:n sisällä koskevat kuitenkin maksimimäärät.
Tupakkatuotteet:
Alkoholituotteet:
Polttoainetta saa tuoda ajoneuvon tankillisen verran, jonka lisäksi saa olla enintään 10 litran kokoinen lisätankki
Kaikki tuliaseet vaativat sekä tuonti- että vientiluvan. Lisäksi kaikki latvialaiset taide-esineet (maalaukset, veistokset jne.), iästä riippumatta, tarvitsevat vientiluvan, kuin myös kaikki Latviasta hankitut antiikkiesineet (ikä yli 50 vuotta).
Mikäli ottaa lähikuvia ihmisistä julkisilla paikoilla, on siihen kohteliasta pyytää lupa. Raja-alueilla ja sotilaskohteissa kuvaaminen on tavallisesti kielletty, jolloin siitä on kieltomerkki.
Latvian rahayksikkö on Latvian lati, joka jakautuu 100 santimiin.
Yksi euro on 0,703 latia. Lati on ollut sidottu euroon valuuttakurssimekanismi ERM II:een kiinteällä kurssilla vuodesta 2005.
Latviassa on käytössä kuusi eriarvoista seteliä: 500, 100, 50, 20, 10 ja 5 latia sekä kahdeksan kolikkoa: 2 ja 1 latia sekä 50, 20, 10, 5, 2 ja 1 santimia.
Riian rahanvaihtopisteet etenkin vanhassa kaupungissa tarjoavat usein heikkoja kursseja. Yleensä parempi vaihtoehto on vaihtaa valuuttaa pankeissa.
Lati otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 1922, jolloin se korvasi Latvian ruplan. Vuonna 1940 käyttöön tuli Neuvostoliiton rupla, joka toimi maan valuuttana maaliskuuhun 1993 asti, jolloin lati otettiin uudelleen käyttöön.
Latvian tavoite oli liittyä euroon vuoden 2008 alussa. Korkea inflaatio ja sitä seurannut talouskriisi ovat kuitenkin siirtäneet ajankohtaa ainakin vuoteen 2013 saakka.
Latviassa on monipuolisesti vapaa-ajan viettomahdollisuuksia.
Kulttuurielämä Riiassa on varsin vilkasta ja monipuolista. Kaupungissa on useampia latvian- ja venäjänkielisiä teattereita, konserttisaleja, varsin hyvä ooppera sekä elokuvateattereita. Elokuvia esitetään alkuperäiskielellä tekstitettyinä latviaksi ja venäjäksi. Konsertteja järjestetään runsaasti ja valikoima on laaja soolokonserteista sinfoniaorkesterien esityksiin ja kuorolauluiltoihin. Oopperan monipuolinen ohjelmisto käsittää baletteja, oopperoita, jonkun verran operetteja sekä modernia tanssia. Riian tuomiokirkossa on säännöllisesti kuoro- ja urkukonsertteja. Latviassa järjestetään myös jokavuotisia kulttuurifestivaaleja. Kaupungissa on runsaasti yökerhoja ja klubeja, joissa esitetään usein elävää musiikkia rockista jazziin. Riiassa on myös runsaasti taidegallerioita ja museoita.
Liikunnan ja urheilun harrastamisen mahdollisuudet ovat melko monipuoliset. Kaupungeissa on kuntosaleja, tenniskenttiä, jää- sekä uimahalleja. Riian ympäristössä on myös tasokkaita golf-kenttiä. Kaikki luontoon ja ulkoiluun liittyvät harrastukset ovat suosittuja, erityisesti metsästys ja kalastus. Kesäisin Latvian hienot hiekkarannat, esimerkiksi Jurmalassa, houkuttelevat ja merivesi on pääsääntöisesti uimakelpoista.