Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Historia - Suomen suurlähetystö, Riika : Suurlähetystö : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Riika

Kalpaka bulvaris 1
LV-1605 Riga, Latvia
Puh. +371-6707 8800
S-posti sanomat.rii@formin.fi
English | Latviski | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Historia

Suomen ja Latvian diplomaattisuhteiden historia Suomen ja Latvian diplomaattisuhteiden historia

Latvia julistautui itsenäiseksi 18.11.1918. Suomi tunnusti Latvian 23.9.1919, mutta muiden länsivaltojen tapaan vain de facto -muodossa. Vuonna 1921 tilanne Neuvosto-Venäjällä kuitenkin vakiintui siihen pisteeseen, että Suomi saattoi tunnustaa Latvian myös de jure.

Latvian väliaikaisesta edustuksesta Suomessa päätettiin vuoden 1919 alkupuolella ja vielä saman vuoden aikana se muutettiin täysivaltaiseksi lähetystöksi.  Vuonna 1920 Suomen edustajaksi Riikaan lähetettiin va. valtuutettu Reino Sylvander (myöhemmin Silvanto). Vuodesta 1921 lähtien Tallinnan suurlähettiläs oli sivuakkreditoitu Latviaan aina vuoteen 1926 asti, jolloin Riikaan perustettiin täysivaltainen lähetystö. Käytännössä Sylvander oli toiminut koko ajan Riiassa ja hänet myös nimitettiin ensimmäiseksi lähettilääksi. Sylvander jätti valtuuskirjeensa presidentti Čakstelle 4.2.1926. Vuonna 1926 maiden presidentit tekivät vastavuoroiset valtiovierailut, jotka otettiin vastaan hyvässä hengessä molemmin puolin. Tähän mennessä Suomen ja Baltian maiden kesken 1920-luvun alussa viritelty reunavaltiopolitiikka oli tullut tiensä päähän.

Vuoteen 1934 mennessä kaikki Baltian maat olivat luisuneet diktatuureiksi, Latvia Karlis Ulmaniksen johdolla. Nämä diktatuurit edustivat sentimentaalista ja idealistista talonpoikaispatriotismia, jolloin muutokset ulkopolitiikkaan olivat vähäisiä.

Molotov-Ribbentrop -sopimuksen (23.8.1939) salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Suomi, Viro, Latvia ja Liettua kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Kun Suomi ei Baltian maista poiketen taipunut Neuvostoliiton vaatimuksiin vuonna 1939, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Talvisodan sytyttyä löytyi Latviasta usein sympatiaa Suomea kohtaan. Suurlähettiläs Palin kuvaa tätä raportissaan seuraavasti:

"Tahdon heti ja nimenomaan korostaa, että viimeisten, Suomelle niin vaikeiden viikkojen aikana osalleni on tullut lukemattomia osoituksia siitä myötätunnosta, kunnioituksesta ja ihailusta, jota Suomea ja sen asennoitumista kohtaan täällä laajoissa piireissä on tunnettu ja tunnetaan... Samalla on minun kuitenkin todettava, että nämä Suomelle myötämieliset mielenosoitukset ovat tapahtuneet alleviivatusti 'yksityisesti'. Asianomaiset ovat kauttaaltaan tuntuneet olevan pelossa, että venäläiset saisivat vihjausta niistä."

Neuvostoliitto miehitti Latvian kesällä 1940. Latvian sosialistinen neuvostotasavalta katkaisi myöhemmin samana vuonna diplomaattisuhteet muiden muassa Suomeen ja ilmoitti, että ja maassa toimivien suurlähetystöjen oli lopetettava toimintansa. Elokuun 22. päivänä vuonna 1940 Suomen edustautuminen Latviassa lakkasi yli viideksikymmeneksi vuodeksi. Jälkikäteen moni latvialainen on todennut talvisodan todennäköisesti viivästyttäneen Baltian maiden ensimmäistä neuvostomiehitystä noin vuodella.

1980-luvun lopulla Baltian tasavalloissa syntyi kansojen itsemääräämisoikeutta ja Baltian maiden itsenäisyyttä ajavia kansanrintamaliikkeitä. Neuvostoliiton hajoaminen alkoi 1980-luvun loppua kohden näyttää yhä todennäköisemmältä. Baltian maat antoivat omat suvereenisuusjulistuksensa, joilla vaadittiin korkeimman vallan siirtämistä Moskovasta tasavaltoihin. Latvian korkein neuvosto hyväksyi julistuksen 4.5.1990 ja Neuvostoliiton epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa Latvia julistautui itsenäiseksi 21.8.1991. Venäjän federaatio tunnusti Latvian itsenäisyyden muutamaa päivää myöhemmin, ja useat maat solmivat tämän jälkeen uudelleen diplomaattisuhteensa Latvian kanssa. Suomessa keskustelu Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksestä oli ollut varovaisen harkitsevaa, mutta kun Neuvostoliiton hajoaminen näytti vääjäämättömältä, Suomi ryhtyi toimiin suhteiden palauttamiseksi Baltian maiden kanssa.

Kun Suomi ei ollut koskaan juridisesti tunnustanut Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, maiden itsenäisyyttä ei tarvinnut tunnustaa uudelleen, vaan maiden välille voitiin palauttaa neuvostomiehityksen katkaisemat diplomaattisuhteet. 

Päätös diplomaattisuhteiden palauttamisesta astui voimaan 29.8.1991. Suomen suurlähetystö aloitti virallisesti toimintansa väliaikaisissa tiloissa Riian vanhassa kaupungissa lokakuun alussa 1991. Vuoden 1996 marraskuussa muutettiin Suomen lähetystön ennen toista maailmansotaa osittain vuokraamiin, mutta nyt peruskorjattuihin omiin tiloihin osoitteeseen Kalpaka bulvaris 1.

Uudelleenitsenäistymisen jälkeen Suomella on Latviassa viides suurlähettiläs. Suomen ja Latvian suhteet ovat lämpimät ja tiiviit. Suomi on pyrkinyt tukemaan Latviaa sen pyrkimyksissä integroitua yhä tiiviimmin länsimaisiin yhteiskunta-, talous-, ja turvallisuusrakenteisiin. Huomiota on kiinnitetty myös niin yritysmaailman kuin kansalaisyhteiskunnankin kontaktipinnan laajentamiseen ja yhteistyösuhteiden vahvistamiseen.

Vierailuvaihto Suomen ja Latvian välillä on ollut tiivistä. Valtiovierailun Latviaan ovat tehneet presidentti Martti Ahtisaari vuonna 1995 ja presidentti Tarja Halonen vuonna 2001.

Suomen Jääkäriliike

Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen vuonna 1914 lisäsi suomalaisten toiveita vapautua Venäjän alaisuudesta. Ylioppilaiden keskuudessa syntyi ajatus aseellisesta taistelusta. Venäjää vastaan sodassa oleva Saksa suostui kouluttamaan 200 vapaaehtoista.

Koulutus alkoi partiokurssiksi naamioituna Lockstedtissa Hampurin lähellä 25. helmikuuta 1915. Kurssi laajennettiin syyskuussa 1915 käsittämään kokonaisen pataljoonan kouluttamisen. Yhteensä 1900 suomalaista sai sotilaskoulutuksen Lockstedtin leirillä.

Toukokuussa 1916 suomalaisista muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona N:o 27. Rintamakokemuksen hankkimiseksi pataljoona lähetettiin itärintamalle Kuurinmaalle nykyisen Latvian alueelle. Pataljoona osallistui taisteluihin Misajoen ja Riianlahden välisellä alueella. Noin vuoden ajan pataljoonaa koulutettiin rintaman takana Liepajassa.

Kun Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917, jääkärit halusivat palata Suomeen. He erosivat Saksan armeijasta ja vannoivat uskollisuudenvalan Suomen lailliselle hallitukselle Liepajan Pyhän Kolminaisuuden kirkossa 13.2.1918. Samassa tilaisuudessa vihittiin myös jääkärilippu. Jääkärien pääjoukko palasi Liepajasta Suomeen tasan kolme vuotta koulutuksen aloittamisesta, 25. helmikuuta 1918. Suomessa oli puhjennut kansalaissota, johon pääosa jääkäreistä osallistui hallituksen joukoissa.

Vapaussodan jälkeen 600 jääkäriä jäi vastaperustetun Suomen armeijan palvelukseen. Jääkäreiden tehtäviin kuului puolustusvoimien rakentaminen, kouluttaminen ja varustaminen. Suomen puolustusvoimien komentajana oli 33 vuotta jääkäri.

Jääkärit toimivat monilla aloilla suomalaisessa yhteiskunnassa, myös talous- ja kulttuurielämässä sekä elinkeinoelämän johtotehtävissä. Tärkeimmän panoksensa jääkärit antoivat kuitenkin puolustusvoimissa. Saksassa ja Kuurinmaalla koulutetut jääkärit toimivat johtotehtävissä Suomen menestyksellisissä puolustustaisteluissa Neuvostoliittoa vastaan niin talvisodassa 1939-40 kuin jatkosodassakin 1941-44. Talvella 1944-45 jääkärit sotivat entisiä kouluttajiaan ja aseveljiään vastaan Lapissa.

Latvian uudelleen itsenäistymisen jälkeen on ollut mahdollista elvyttää jääkärihistoriikin Latviaa koskeva huomattava osuus. Perinneyhdistyksen edustajat ovat etsineet haudat, muistomerkit, taistelupaikat ja muut jääkärikohteet ja kunnostaneet niitä. Riianlahden rannalle pystytettiin vuonna 1997 Suomen itärajan puolustuslinjalta tuotu panssarieste jääkäriliikkeen muistomerkiksi ja Lapmezciemsin museoon järjestettiin vuonna 2003 pysyvä valokuvanäyttely Riianlahden taisteluvaiheesta. Vuonna 1997 Liepajan Pyhän kolminaisuuden kirkkoon sijoitettiin siellä 13.2.1918 vannotusta jääkärivalasta kertova muistotaulu. Toukokuussa 2004 Klapkalnciemsin sotilashautausmaalla paljastettiin uudelleen alun perin vuonna 1929 pystytetty hautamuistomerkki.

Lapmezciemsin kunnan museo
Tukumsin alue, Lapmezciems
Liepu iela 4, 2. kerros

puh. +371 31 63240

Liiviläiset ovat läntisin itämerensuomalainen kansa

Liiviläiset ovat läntisin itämerensuomalainen kansa, jolla oli laaja asuinalue Liivinmaalla ja Kuurinmaalla. Saksalainen piispa Albert perusti Riian kaupungin vuonna 1201 Väinäjoen suulle liiviläiskylien keskuuteen. Ennen toista maailmansotaa liiviläisiä asui enää 12 Kuurinmaan rannikon kalastajakylässä. Kylät sijoittuivat niemimaan pohjoisimmasta kärjestä, Kolkasta, länteen ulottuvalle 60 km:n pituiselle ja muutaman kilometrin levyiselle rantakaistaleelle (Liivinranta). Suomalais-ugrilainen liivin kieli jakautui läntiseen ja itäiseen päämurteeseen. Nykyään liiviä puhuu äidinkielenään enää kymmenkunta ihmistä. Liivinkielen taitajista suurempi osa on oppinut sen akateemisena oppiaineena kuin äidinkielenä.

Elokuun ensimmäisenä lauantaina liiviläiset kokoontuvat viettämään kesäjuhlaansa Liivinrannalle Mazirbeen, jonne vuonna 1939 valmistunut kulttuuritalo palautettiin Liiviläisten liitolle vuonna 2000. Vuonna 1923 perustetussa liiviläisten liitossa on n.250 jäsentä.

Liivin kieli ja kulttuuri sekä liiviläisten elämänmuoto ovat kiinnostaneet sekä suomalaisia että virolaisia kieli- ja kansatieteilijöitä. Heidän vuosina 1902-27 Liivinrannan kalastakylissä ottamistaan valokuvista koostuva näyttely annettiin Suomen lahjana Liiviläisten liitolle vuonna 2003. Kuvien avulla liiviläiset, heidän perillisensä sekä latvialaiset voivat tutustua neuvostoaikana lähes sammuneiden kylien elämään. Näyttely on esillä kesäisin Mazirben kulttuuritalossa.

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 7.9.2008


© Suomen suurlähetystö, Riika | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot